Siirry pääsisältöön

Juha Itkonen: Ihmettä kaikki ja Clare Mackintosh: Lopun jälkeen

Kukaan meistä ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Siinä epävarmuudessa meidän on elettävä, ja koska ajatus on sietämätön, unohdamme sen. Emme kokonaan mutta enimmäkseen – jotta voisimme jatkaa elämäämme, meidän on pakko. (Juha Itkonen: Ihmettä kaikki)
Juha Itkonen: Ihmettä kaikki
Otava 2018
294 sivua
Äänikirjan lukija Jussi Puhakka
kesto 8 t 27 min

Clare Mackintosh: Lopun jälkeen
Gummerus 2019
426 sivua
Alkuteos After the End
Suomentaja Päivi Pouttu-Delière
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
kesto 14 t 23 min

Kuuntelin hiljattain kaksi äänikirjaa, jotka käsittelevät samaa aihepiiriä: molemmissa vanhemmat joutuvat päättämään oman lapsensa kohtalosta. Se on tilanne, johon kenenkään vanhemman ei pitäisi joutua ja jossa yleispätevät ja musta-valkoiset neuvot lienevät täysin tarpeettomia. Niin ainutlaatuisia nuo tilanteet ovat – ihan niin kuin elämäkin.

Juha Itkosen romaanin Ihmettä kaikki keskiössä on nelihenkinen perhe, johon odotetaan kolmatta lasta. Raskauden ensimmäisellä puoliskolla kuitenkin selviää, että vauvalla ei ole kaikki hyvin. Lapsivesi ei pysy kohdussa tai ainakaan sitä ei ole riittävästi, eikä lapsella ole mahdollisuuksia kehittyä ilman elämäneliksiiriä. Vanhempien on päätettävä hoitohenkilökunnan tietojen varassa mutta kuitenkin itsenäisesti, keskeytetäänkö raskaus vai yritetäänkö jatkaa.

Clare Mackintoshin romaanissa Lopun jälkeen Maxin ja Pipin ainoa poika on vakavasti sairas. Kaksivuotias Dylan kärsii aivokasvaimesta ja tulevaisuus näyttää lohduttomalta. Vanhemmat joutuvat päättämään, yritetäänkö poikaa vielä hoitaa vai lopetetaanko hoitotoimenpiteet, ja kun Max ja Pip eivät pääse asiasta yhteisymmärrykseen, päädytään oikeuteen.

Molempia teoksia leimaavat suru ja kipu. Tuntuu tavattoman murheelliselta, että vanhempien ilo lapsen saamisesta kääntyy suunnattomaksi suruksi ja vieläpä raskaaksi päätökseksi, jonka äärellä kaikki vaihtoehdot tuntuvat mahdottomilta. Surua teosten äärellä lisää se, että molempien taustalla ovat aidot kokemukset: Itkosen perheen tytär menehtyi ennen syntymäänsä ja Mackintoshinkin teos pohjautuu kirjailijan omaan perhehistoriaan.

Kirjojen äärellä vastaanottaja ajautuu eettisen pohdinnan äärelle: mikä on oikein? Helppoa on sanoa sivusta sitä ja tätä, mutta erityisesti Itkosen romaania lukiessa ymmärtää hieman syvemmin, kuinka valtavien kysymysten äärellä ollaan. Ihmettä kaikki käsittelee aihettaan kauniin viisaasti pohdiskellen ja kutsuu lukijansa mukaan pohdintaan.

Molemmissa romaaneissa kuvataan mielestäni todentuntuisesti sitä, mitä kriisitilanne tekee parisuhteelle. Ihmettä kaikki -romaanissa näkökulma on perheenisän, joka tuntee auttamatta jäävänsä sivuun siinä, missä vaimo Rose kantaa vauvaa sisällään ja tuntee vauvan läsnäolon miestään konkreettisemmin. Lopun jälkeen jakaa näkökulmia muillekin mutta Pip on se, joka huomaa ensimmäisenä jonkin olevan vialla ja viettää lähes kaiken aikansa sairaalassa. Mies jää tässäkin osin sivuun mutta ottaa toisaalta vahvan roolin pojan kohtalon ratkaisijana. Tärkeää on kuitenkin se, miten parisuhde ja tunteet muuttuvat, kun kuolema astuu kaiken keskelle. Itkosen romaanissa surun keskellä on toivo, jota tuo mukanaan erityisesti uusi odotus mutta myös se, miten pariskunta katsoo kohti yhteistä tulevaisuutta. Mackintoshin romaanissa lopputulema ei ole sama mutta valoa siinäkin on nähtävissä.
Lastenosastolla kukaan ei säpsähdellyt. Dylan oli yksi kymmenistä lapsista, jotka kantoivat haavoja sodasta jota ei ollut vielä voitettu. Ehkä hän viihtyi siellä juuri siksi: hän sopi joukkoon. (Clare Mackintosh: Lopun jälkeen)
Sekä Lopun jälkeen että Ihmettä kaikki vetoavat tunteisiin. Ne osoittavat, miten pienestä kaikki voi olla kiinni ja miten suuresta asiasta ihmiselämässä on kysymys. Molemmista en kuitenkaan lumoudu samalla tavoin.

Ihmettä kaikki on upea romaani kaikessa viisaudessaan. Se sykähdyttää ja herättää ajatuksia. Itkonen kirjoittaa niin hienosti, että useaan kertaan tekee mieli pysähtyä painavien ja niin oikealta tuntuvien sanojen äärelle.

Lopun jälkeen puolestaan on vahvasti juonivetoinen tarina, jonka keskiössä on kysymys siitä, mikä on ihmisarvoista elämää. Kirjailija ei halua tarjota valmista ratkaisua vaan tuo esille kaksi vaihtoehtoa ja jättää lukijan päättämään. Alkuun ajattelin, että ratkaisu on varsin oivallinen, mutta jossain vaiheessa huomasin miettiväni, vieläkö tarina vain jatkuu ja jatkuu. Vaikka romaani on vetävä ja vahva, on se mielestäni myös liian pitkitetty.

Clare Mackintoshin romaanista muualla: Kirja vieköön!, Luetut.net ja Kirjanmerkkinä lentolippu.

Juha Itkosen romaanista: Kujerruksia, Eniten minua kiinnostaa tie ja Järjellä ja tunteella.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...