Siirry pääsisältöön

Jennifer Niven: Yksi täydellinen päivä

Entä jos elämä voisi olla tällaista? Pelkkiä onnellisia palasia, ei yhtään kamalia eikä edes lievästi epämiellyttäviä. Entä jos voisimme leikata pahat palat jutut pois ja pitää vain hyvät? Niin minä tahtoisin tehdä Violetin kanssa – antaa hänelle vain hyvän ja pitää pahan poissa, niin että meillä olisi aina ympärillämme pelkkää hyvää.
Jennifer Niven: Yksi täydellinen päivä
Karisto 2017
Alkuteos All the Bright Places 2015
Suomentanut Leena Ojalatva
405 sivua

Jennifer Nivenin romaanin Yksi täydellinen päivä päähenkilöt ovat nuoret Violet ja Finch, joiden kautta tapahtumia nähdään ja koetaan. Romaani on suunnattu nuorille aikuisille mutta ajattelemisen aihetta se antaa kyllä monen ikäisille.

VIolet ja Finch tapaavat toisensa koulun kellotornin ulokkeella, missä molemmat ajattelevat kuolemaa. Kuolema on nuorten ihmisten elämässä epätavallisen vahvasti läsnä: Violet on menettänyt hiljattain sisarensa onnettomuudessa, ja Theodore Finch puolestaan kysyy itseltään aamulla: Onko tänään hyvä päivä kuolla?

Rikkinäiset opiskelijat päätyvät yhdessä tekemään maantiedon projektia. Sen myötä Finch saa autettua Violetia tarttumaan elämään uudelleen pitkän hiljaiselon jälkeen. Samalla nuorukainen salaa taitavasti monia oman elämänsä kipukohtia niin Violetilta kuin kaikilta muiltakin. Sanoilla voi piilottaa paljon, varsinkin heittäytymällä ironiseksi. Sanat ovatkin tärkeitä erityisesti Finchille, mutta myös Violetille.

Yksi täydellinen päivä on hyvin kirjoitettu ja vetävä romaani, jonka jännite syntyy kysymyksestä, mitä Violetille ja Finchille tapahtuu. Molemmilla on henkisesti vaikeaa, mutta siinä, miten lähiympäristö nuoriin suhtautuu, on eroja. Violetin vanhemmat ovat tiiviisti läsnä tyttärensä elämässä, kun taas Finchin on helppoa esittää kotonaankin, että kaikki on hyvin. Kotona on totuttu siihen, että poika on erikoinen, eikä edes siihen, että hän katoaa päiviksi, suhtauduta vakavasti.

Mielenterveyden ongelmia romaanissa kuvataan koskettavasti ja uskottavasti. Erityisesti Finchin kautta muotoutuu kuva nuoresta, joka tunnistaa ongelmiaan mutta on hyvin taitava piilottelemaan niitä. Kirjaa lukiessa tulee väistämättä pohtineeksi, mitä seuraisi, jos ihmiset kohtaisivat toisensa todemmin ja aidommin.

Romaani käsittelee tärkeitä teemoja, kuten mielenterveyttä ja kuolemaa. Jossain määrin ongelmallisena pidän sitä, että tarina ajautuu tietyssä mielessä luomaan romanttista kuvaa vakavasta aiheesta, enkä siksi varauksetta romaania suosittelisi ihan jokaiselle nuorelle. Toisaalta romaanista löytyy myös faktatietoa siitä, mihin voi ottaa yhteyttä, jos maailma muuttuu liian mustaksi.

Helmet 2019 -lukuhaasteesta kuittaan tämän romaanin myötä viimeisen puuttuvan kohdan, eli 9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja. Veljeni tytär suositteli Nivenin teosta minulle. Koko haastelistani löytyy täältä.

Tästä romaanista ovat kirjoittaneet myös Heidi, Suketus, Evaria, Venla ja Hanna.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki

Olisin voinut tyytyä varastamaan makupaloja elämääni aloittamalla uuden rajoja rikkovan harrastuksen, keskittymällä eläinsuojelutyöhön tai juoksemalla vieraissa aina Villen poissa ollessa. Olin kuitenkin niin kyllästynyt lintuhäkkiini, etten halunnut vain nuolla elämänsuolaa. Halusin purra, ahmia, niellä ja hotkia. Olin muuttunut kanarialinnusta korppikotkaksi. Ville ei kuitenkaan nähnyt muutosta. Hänelle olin edelleen kultaista tukkaa soljella niskassa pitävä perusnainen. Kurvit kunnossa ja päässä kosolti tervettä järkeä. Kuriton vain soveliaisuuden rajoissa. Niinpä päätökseni oli hänelle sokki. Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki Karisto 1999 kansi Pirita Syrjänen 199 sivua Virve Sammalkorven esikoisromaani Sinkkuleikki  oli minulle ilmestymisensä aikoihin elämys. Muistan, miten uppouduin romaaniin ja luin sen useamman kerran, koska jokin viihdyttävässä romaanissa vetosi minuun niin voimakkaasti. Sinkkuleikki  on sittemmin kulkenut mukanani muutosta toiseen ja löytänyt aina paik...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...