Siirry pääsisältöön

Milla Ollikainen: Pirunkuru

Miksi juuri hän eikä toinen mies? Miksi juuri silloin? Miksi ajoneuvo oli juuri siinä, juuri niin päin? Miksi sade tiheni juuri silloin? Toinen mies ei lakkaa koskaan kysymästä.Kivikeot ovat niin valtavia, että mittasuhteet vääristyvät. Kun onnettomuus tapahtuu, se näyttää leikiltä. Niin kuin taivaasta voisi pian ilmaantua pullean lapsen sormi, joka painaisi auton oikein päin, nostaisi miehen takaisin ohjaamoon ja työntäisi uudelleen vauhtiin.
Milla Ollikainen:
Pirunkuru
Like 2015
250 sivua
Äänikirjan lukija Anna Saksman
Kesto 5 t 15 min

Milla Ollikaisen Lappiin sijoittuvia dekkareita olen kuullut monen kehuneen, ja niinpä Storytelin kirjahyllyyn klikkautui kuin itsestään Pirunkuru. Vasta myöhemmin tajusin, että teos on trilogian viimeinen osa, eli aika hassusta kohdasta aloitin Ollikaisen tuotantoon tutustumisen. Pahemmin en sen kuitenkaan huomannut lukukokemusta haittavaan, vaan Pirunkuru tuntui toimivan vallan mainiosti myös itsenäisenä osana.

Tarinan päähenkilöitä ovat lappilainen poliisi Juhani Vuontisjärvi ja muualta muuttanut toimittajaharjoittelija Krisse, jotka päätyvät selvittämään tunturista löytyvän miehen kuolemaa. Miksi miehen leski valehtelee? Miksi miehen kotona on kokoelma kiviä? Entä miten toinen kuolontapaus liittyy ensimmäiseen? Vai liittyykö? Ja onko käynnistymässä olevassa kaivoshankkeessa jotain hämärää?

Monenlaisia kysymyksiä on siis ilmassa, ja tapahtumia dekkarissa riittää. Äänikirjaa kuunnellessa huomasin, etten ihan täysin pysynyt menossa mukana, mutta ehkäpä siihen oli syynä enimmäkseen oma hajamielisyys. Kuunnellessani pysähdyin kyllä moneen otteeseen ihastelemaan hyvää tunnelmaa, jossa on selkeä lappilaisvivahde. Se puolestaan saa kaipaamaan tunturimaisemiin.

Milla Ollikaisen dekkarista muualla: Kirsin kirjanurkka, Oksan hyllyltä, Kirjasähkökäyrä ja Kirjakontti.

Keski-kirjastojen lukuhaaste: 35. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Lappiin.
Helmet 2019: 7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt.
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Mai Laakso27. syyskuuta 2019 klo 17.16

    Kiitos Jonna. Ollikaisen trilogia on erittäin hyvä. Tykkäsin siitä nimiä ja miljöötä myöten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna29. syyskuuta 2019 klo 19.33

      Tykkäsin tuosta lappilaismeiningistä sen verran, että voisin trilogian muitakin osia lukea, vaikka väärästä päästä nyt aloitinkin. :)

      Poista
  2. MarikaOksa28. syyskuuta 2019 klo 22.06

    Minäkin taisin lukea tästä sarjasta vain tämän viimeisen osan. Anna Saksman on suosikkilukijoitani, voisin ehkä kuunnella nyt koko sarjan kun se on saanut hyvän "äänen".

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki

Olisin voinut tyytyä varastamaan makupaloja elämääni aloittamalla uuden rajoja rikkovan harrastuksen, keskittymällä eläinsuojelutyöhön tai juoksemalla vieraissa aina Villen poissa ollessa. Olin kuitenkin niin kyllästynyt lintuhäkkiini, etten halunnut vain nuolla elämänsuolaa. Halusin purra, ahmia, niellä ja hotkia. Olin muuttunut kanarialinnusta korppikotkaksi. Ville ei kuitenkaan nähnyt muutosta. Hänelle olin edelleen kultaista tukkaa soljella niskassa pitävä perusnainen. Kurvit kunnossa ja päässä kosolti tervettä järkeä. Kuriton vain soveliaisuuden rajoissa. Niinpä päätökseni oli hänelle sokki. Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki Karisto 1999 kansi Pirita Syrjänen 199 sivua Virve Sammalkorven esikoisromaani Sinkkuleikki  oli minulle ilmestymisensä aikoihin elämys. Muistan, miten uppouduin romaaniin ja luin sen useamman kerran, koska jokin viihdyttävässä romaanissa vetosi minuun niin voimakkaasti. Sinkkuleikki  on sittemmin kulkenut mukanani muutosta toiseen ja löytänyt aina paik...
Lähetä kommentti
Lue lisää

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...
75 kommenttia
Lue lisää

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...
108 kommenttia
Lue lisää