Siirry pääsisältöön

Inka Nousiainen: Mustarastas

Ja täällä mä nyt olen, ilman muita suunnitelmia, pysähtelen välillä, suljen silmät. Mietin, mistä asti tulee tuuli, joka kasvoihin nyt osuu. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mulla on tilaa kunnolla ajatella. Ajatella esimerkiksi sua. On niin paljon kaikenlaista, mitä mä olen halunnut sulle sanoa, ja senkin takia mä olen nyt täällä. Syksyllä tulee kuluneeksi kolmekymmentä vuotta siitä, kun sä et palannut kotiin.
Inka Nousiainen: Mustarastas
WSOY 2019
151 sivua
Äänikirjan lukija Eeva Soivio
Kesto 3 t 11 min.

Eeva on kadottanut veljensä. Juha katosi laivalta muutamia kuukausia ennen kahdeksantoistavuotispäiväänsä. Kotona oli odottamassa auto, vuosimallin -83 Mazda 626, kotiin jäi punainen toppatakki muistuttamaan veljestä, joka ei yhtäkkiä enää palaa.

Juha katosi Vaasanlaivojen M/S Fennia-alukselta, joka matkasi Sundsvallista Vaasaan. Nuorukainen nähtiin viimeksi sunnuntai-iltana 6.8.1989 klo 23. Sen jälkeen havaintoja ei ole. Kaverit Ketola ja Kuusela tulevat seuraavana päivänä ilmoittamaan, että Juhaa ei enää nähty, jonnekin se jäi. Siitä alkaa perheenjäsenten odottaminen, kaipaus ja jäytävä kipu.
– Nyt on paha tilanne, Juha ei tullut takaisin.
Janin rauhoitteleva ääni kuului luurista läpi. Kuulemma se lähtisi ajamaan heti kotiin.
Puhelun jälkeen äiti taittui polviensa päälle ja alkoi itkeä, eikä se ollut ihmisen itku, se oli eläimen itku, rannan lintujen huuto. Se oli jotain sellaista, että kun sen kerran on kuullut, niin sitä ei unohda koskaan.
Mustarastas on veljen muistelemista ja samalla kuvausta elämästä, joka kulkee eteenpäin ilman poikaa ja veljeä. Eeva, äiti ja veljet odottavat jonkinlaista viestiä, sillä pahinta on, ettei tiedä. Tulee aika, kun tieto kuolemastakin olisi parempi kuin jatkuva epätietoisuus. Ja samalla elämä jatkuu, perheenjäsenet muuttuvat ja muuttavat. Juha pysyy aina nuorena.

Mustarastaan taustalla on todellinen tarina. Eeva Soivion veli katosi 1980-luvun lopulla, ja romaani pohjautuu Inka Nousiaisen ja Eeva Soivion keskusteluihin sekä Soivion monologinäytelmään Mustarastas, kadonnut veli, joka sai ensi-iltansa KOM-teatterissa vuonna 2017. Eeva Soivio on äänikirjaversion lukija.

Inka Nousiainen sanallistaa yhden ihmiskohtalon tavattoman kauniisti. Mustarastas on haikea ja äärimmäisen hienovireisesti rakennettu kuvaus siitä, mitä läheisille tapahtuu, kun yksi joukosta katoaa. Tarina tekee kipeää ja on samalla lohdullinen. Se on myös tarpeellinen muistutus siitä, miten arvaamatonta elämä voi olla. En voi kuin ihailla Nousiaisen taitoa kirjoittaa.

Romaanista on kirjoittanut myös ainakin Helmi Kekkonen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii