Siirry pääsisältöön

JP Koskinen: Tulisiipi

"Moottori ulvoi, pakokaasu painui siipien alle, vauhti kiihtyi ja yhtäkkiä olin jo ilmassa. Tuntui, kuin olisin juuri eilen kivunnut koneesta ulos ja Nikolai olisi tuhertanut vihkooni merkintöjään. Puhkaisin usvan, sen yläpuolella oli aivan kirkasta. Sydämeni jätti muutaman lyönnin väliin, ääretön taivas oli typerryttävän kaunis."
JP Koskinen: Tulisiipi
Like 2019
351 sivua
Äänikirjan lukija Toni Kamula
Kesto 10 t 1 min

JP Koskisen uutuusromaani Tulisiipi vie lukijan ensin Amerikkaan, missä unelmien pitäisi olla toteutettavissa ja minne moni on unelmien perässä lähtenytkin. Kaarle on toisen sukupolven amerikansuomalainen, jonka suku on muuttanut Suomesta paremman elämän toivossa. Kun Amerikkaan iskee lama, alkavat houkuttelevat tiedot työläisten paratiisista kuulostaa koko ajan paremmilta.

Sitten lähdetäänkin Neuvosto-Karjalaan. Siellä pitäisi ahkeran työnteon tuottaa tulosta, siellä toivotetaan Amerikkaan lähteneet tervetulleiksi. Ja niin pakkaa Kaarlen perhe laukkunsa ja muuttaa maahan, jossa kaikki saavat osallistua päätöksentekoon ja jossa työläisiä arvostetaan.

Romaanin jännitteisyys syntyykin pitkälti tästä muutoksesta. Lukija tietää, että muuttaminen Neuvostoliittoon on riskialtis hanke, ellei romaanissa historiaa ole ihan uusiksi kirjoitettu. Eikä ole. Kauan ei mene, kun tunnelma uudessa kotimaassa alkaa kiristyä ja Kaarlen vanhemmat, varsinkin äiti, alkavat pohtia, oliko lähtö Amerikasta sittenkään järkevää.

Kaarle on kuitenkin melko lailla irrallaan vanhempiensa huolista. Nuorta poikaa, tarinan alkaessa lasta, kiinnostaa vain lentäminen. Poika tuntuu olevan hieman jalat irti maasta koko ajan eikä ole moksiskaan, vaikka joutuu uudessa kotimaassaan opettelemaan uuden kielen ja omaksumaan uuden nimenkin: Kaarlesta tulee Gennadi Zamorozkin, joka saa huomata monessa tilanteessa, että viisaampaa on puhua venäjää tai vaieta kuin lausua sanottavansa englanniksi tai suomeksi.

Unelma on se, mikä Kaarlea ympäröi koko tarinan ajan. Poika ei halua muuta kuin lentää, ja kun siihen avautuu mahdollisuus Neuvostoliitossakin, saattaa lukija päätyä pohtimaan, onko ympäröivä maailma lopulta ratkaiseva, jos unelmoi riittävästi. Kaarle saa lukijan puolelleen intohimollaan ja vankkumattomalla uskollaan tilanteissa, joissa moni jo luovuttaisi.

Tulisiipi on vetävä ja kertakaikkisen mainio lukukokemus. Tarina vie mukanaan, herättää tunteita ja sekoittaa kiehtovasti fiktiota ja historiallisia faktoja. Lopetuskin on senlaatuinen, että se jää kutkuttelemaan lukijan mielikuvitusta juuri sopivasti.

Tulisiivestä kirjoittaa myös Kirsi, joka oli kuuntelemassa kirjailijan haastattelua.

Keski-kirjastojen lukuhaasteesta kuittaan kohdan 32.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii