Kerran minut oli kutsuttu kesämökille viikonlopuksi. Jätin menemättä, koska en halunnut muiden ihmisten pitävän minua yksinäisenä. En halunnut olla mökkireissun ainoa sinkku.Sen sijaan olin viikonlopun kotona ja katsoin YouTube-videoita, koska en halunnut istua itsekseni paljussa lonkerotölkki kädessäni.
 |
| Tuomas Kokko: Tosi kivat juhlat Kosmos 2019 126 sivua Äänikirjan lukija Ville-Veikko Niemelä Kesto 2 t 15 min. |
Tuomas Kokon esikoisromaanin Tosi kivat juhlat päähenkilö lienee monen mittarin mukaan jollain tapaa epäonnistunut. Mies on työtön, yksinäinen ja rahaton. Yliopistotutkinto ei takaa työpaikkaa eikä yrityksistäkään oikein ole apua. Muuttohommiin ei huolita, puhelinmyynnistä tulee potkut.
Sosiaalitoimiston byrokratia iskee päin kasvoja ja rahat loppuvat. Siinä vaiheessa houkuttavat pikavippitarjoukset, jotka vaikuttavat liian hyviltä ollakseen totta. Eivätkä ne koko totuutta paljastakaan, ennen kuin on jo myöhäistä. Mutta se tunne, kun yhtäkkiä tilillä onkin rahaa!
Tuomas Kokko luo uskottavan kuvan nykyajan ihmisestä, joka näkee ympärillään onnistumisia niin työelämässä kuin parisuhteissa. Tunteet yksinäisyydestä ja epäonnistumisesta vain korostuvat semminkin, kun yritykset päästä eteenpäin eivät tuota juuri tulosta.
Vaikka Tosi kivat juhlat on kooltaan pieni kirja, se antaa paljonkin ajattelemisen aihetta. Millaiset tekijät lopulta johtavat siihen, että ihminen joutuu sivustakatsojaksi? Kokko ei ajaudu liikaa selittelemään vaan avaa ikkunan ihmiskohtaloon, joka on hyvin mahdollinen ja todentuntuinen.
Helmet-lukuhaasteesta saan Kokon teoksella kuitattua kohdan 26: Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan. Junassa bongasin lukijan tämän kirjan äärellä.
Mä tykkäsin tästä kirjasta ihan todella paljon! En ole elänyt samanlaista nuoren aikuisen elämää Kalliossa, mutta tässä oli niin paljon tunnistettavia piirteitä, että sydämeen koski. Se ulkopuolisuuden fiilis esimerkiksi. Itselle kolahti muun muassa se, kun päähenkilö piilottelee Flow-ranneketta sossussa.
VastaaPoistaEnpä ole samanlaista nuoren aikuisen elämää elänyt minäkään, mutta tunnistettavia piirteitä tässä tosiaan oli. Minuun vetosi juuri tuo kokemus sivuun jäämisestä. Mietin tämän kohdalla paljon myös sitä, miten sattumanvaraista kaikki lopulta voi olla.
Poista