Siirry pääsisältöön

Leïla Slimani: Adèle

Adèle painoi silmät visusti kiinni, ikään kuin miehen näkeminen olisi ällöttänyt häntä, ikään kuin hän olisi ajatellut jo tulevia miehiä, kunnon tosi miehiä, muukalaisia, niitä jotka osaisivat ottaa hänen ruumiinsa. Adéle sulkee varovasti asunnon oven. Rakennuksen pihalla hän sytyttää tupakan. Vielä kolme henkosta ja sitten hän soittaa aviomiehelleen.
Leïla Slimani: Adèle
WSOY 2019
Alkuteos Dans le jardin de l'ogre 2014
Suomentanut Lotta Toivanen
229 sivua
Äänikirjan lukija Karoliina Niskanen
Kesto 4 t 57 min

Ranskalais-marokkolainen Leïla Slimani nousi monien suomalaislukijoiden tietoisuuteen romaanillaan Kehtolaulu, joka on kertomus valtavasta tragediasta. Adèle osoittaa, että Slimani on osannut jo esikoisromaanissaan hätkähdyttää.

Romaanin päähenkilö on nimen mukaisesti Adèle, joka elää monen mittapuun mukaan hyvää elämää. Nainen työskentelee toimittajana ja on naimisissa lääkärimiehen kanssa. Pariskunnan pieni poika on Adèlelle rakas, vaikkei hän haluakaan enempää lapsia.

Adèlella on kuitenkin salaisuus: hän janoaa ja haluaa lähes alinomaa seksiä, on kyltymätön halussaan päästä miesten katseiden ja tekojen kohteeksi. Arkielämä perheen kanssa tai työ eivät tarjoa riittävästi tyydytystä, vaan naisen on päästävä toteuttamaan fantasioitaan miesten kanssa, vaikka hän ymmärtää toimiensa vahingollisuuden. Pitkään hän kykenee toteuttamaan mielihalujaan puolisoltaan salaa, mutta viimein naisen toinen elämä paljastuu.

Adèle on eroottisesti latautunut romaani, joka maalaa vakuuttavan henkilökuvan naisesta, joka etsii jatkuvasti jonkinlaista täyttymystä sisällään olevaan tyhjyyteen. Sovinnaisuuden vaatimus on toisessa vaakakupissa, kun toisessa on Adèlen oma tahto, halu olla jotain muuta kuin tylsää maaseutuelämää elävä tavallinen aviovaimo.

Leïla Slimani kirjoittaa Kehtolaulusta tuttuun tapaan toteavasti, jopa lakonisesti. Samalla tarinassa on jotain hyvin kiehtovaa ja ajatuksia herättävää. Romaanissa tarjotaan mahdollisia vastauksia kysymyksiin mutta jätetään myös tilaa lukijan omille päätelmille.

Kirjasta muualla: Kirjaluotsi.

Keski-kirjastojen lukuhaaste: 17. Kirja, joka on saanut jonkin palkinnon. Leïla Slimani sai romaanista marokkolaisen Mamounia-kirjallisuuspalkinnon vuonna 2015.

Kommentit

  1. Kehtolaulu oli todella lakoninen kirja. Aihe oli mieletön, mutta toteutus ei iskenyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lakonisuutta on kyllä tässäkin, mutta tämä toimi mielestäni Kehtolaulua paremmin.

      Poista
  2. Tässä romaanissa oli todella vahva ja latautunut tunnelma, samanaikaisesti puoleensavetävä ja luotaantyöntävä. Luin kirjan englanniksi. Käännös oli sujuva, varmasti suomeksi vaikuttava myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nimenomaan näin: samanaikaisesti puoleensavetävä ja luotaantyöntävä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...