Adèle painoi silmät visusti kiinni, ikään kuin miehen näkeminen olisi ällöttänyt häntä, ikään kuin hän olisi ajatellut jo tulevia miehiä, kunnon tosi miehiä, muukalaisia, niitä jotka osaisivat ottaa hänen ruumiinsa. Adéle sulkee varovasti asunnon oven. Rakennuksen pihalla hän sytyttää tupakan. Vielä kolme henkosta ja sitten hän soittaa aviomiehelleen.
Leïla Slimani: Adèle WSOY 2019 Alkuteos Dans le jardin de l'ogre 2014 Suomentanut Lotta Toivanen 229 sivua Äänikirjan lukija Karoliina Niskanen Kesto 4 t 57 min |
Ranskalais-marokkolainen Leïla Slimani nousi monien suomalaislukijoiden tietoisuuteen romaanillaan Kehtolaulu, joka on kertomus valtavasta tragediasta. Adèle osoittaa, että Slimani on osannut jo esikoisromaanissaan hätkähdyttää.
Romaanin päähenkilö on nimen mukaisesti Adèle, joka elää monen mittapuun mukaan hyvää elämää. Nainen työskentelee toimittajana ja on naimisissa lääkärimiehen kanssa. Pariskunnan pieni poika on Adèlelle rakas, vaikkei hän haluakaan enempää lapsia.
Adèlella on kuitenkin salaisuus: hän janoaa ja haluaa lähes alinomaa seksiä, on kyltymätön halussaan päästä miesten katseiden ja tekojen kohteeksi. Arkielämä perheen kanssa tai työ eivät tarjoa riittävästi tyydytystä, vaan naisen on päästävä toteuttamaan fantasioitaan miesten kanssa, vaikka hän ymmärtää toimiensa vahingollisuuden. Pitkään hän kykenee toteuttamaan mielihalujaan puolisoltaan salaa, mutta viimein naisen toinen elämä paljastuu.
Adèle on eroottisesti latautunut romaani, joka maalaa vakuuttavan henkilökuvan naisesta, joka etsii jatkuvasti jonkinlaista täyttymystä sisällään olevaan tyhjyyteen. Sovinnaisuuden vaatimus on toisessa vaakakupissa, kun toisessa on Adèlen oma tahto, halu olla jotain muuta kuin tylsää maaseutuelämää elävä tavallinen aviovaimo.
Leïla Slimani kirjoittaa Kehtolaulusta tuttuun tapaan toteavasti, jopa lakonisesti. Samalla tarinassa on jotain hyvin kiehtovaa ja ajatuksia herättävää. Romaanissa tarjotaan mahdollisia vastauksia kysymyksiin mutta jätetään myös tilaa lukijan omille päätelmille.
Kirjasta muualla: Kirjaluotsi.
Keski-kirjastojen lukuhaaste: 17. Kirja, joka on saanut jonkin palkinnon. Leïla Slimani sai romaanista marokkolaisen Mamounia-kirjallisuuspalkinnon vuonna 2015.
Kehtolaulu oli todella lakoninen kirja. Aihe oli mieletön, mutta toteutus ei iskenyt.
VastaaPoistaLakonisuutta on kyllä tässäkin, mutta tämä toimi mielestäni Kehtolaulua paremmin.
PoistaTässä romaanissa oli todella vahva ja latautunut tunnelma, samanaikaisesti puoleensavetävä ja luotaantyöntävä. Luin kirjan englanniksi. Käännös oli sujuva, varmasti suomeksi vaikuttava myös.
VastaaPoistaNo nimenomaan näin: samanaikaisesti puoleensavetävä ja luotaantyöntävä.
Poista