Siirry pääsisältöön

Milla Ollikainen: Pirunkuru

Miksi juuri hän eikä toinen mies? Miksi juuri silloin? Miksi ajoneuvo oli juuri siinä, juuri niin päin? Miksi sade tiheni juuri silloin? Toinen mies ei lakkaa koskaan kysymästä.Kivikeot ovat niin valtavia, että mittasuhteet vääristyvät. Kun onnettomuus tapahtuu, se näyttää leikiltä. Niin kuin taivaasta voisi pian ilmaantua pullean lapsen sormi, joka painaisi auton oikein päin, nostaisi miehen takaisin ohjaamoon ja työntäisi uudelleen vauhtiin.
Milla Ollikainen:
Pirunkuru
Like 2015
250 sivua
Äänikirjan lukija Anna Saksman
Kesto 5 t 15 min

Milla Ollikaisen Lappiin sijoittuvia dekkareita olen kuullut monen kehuneen, ja niinpä Storytelin kirjahyllyyn klikkautui kuin itsestään Pirunkuru. Vasta myöhemmin tajusin, että teos on trilogian viimeinen osa, eli aika hassusta kohdasta aloitin Ollikaisen tuotantoon tutustumisen. Pahemmin en sen kuitenkaan huomannut lukukokemusta haittavaan, vaan Pirunkuru tuntui toimivan vallan mainiosti myös itsenäisenä osana.

Tarinan päähenkilöitä ovat lappilainen poliisi Juhani Vuontisjärvi ja muualta muuttanut toimittajaharjoittelija Krisse, jotka päätyvät selvittämään tunturista löytyvän miehen kuolemaa. Miksi miehen leski valehtelee? Miksi miehen kotona on kokoelma kiviä? Entä miten toinen kuolontapaus liittyy ensimmäiseen? Vai liittyykö? Ja onko käynnistymässä olevassa kaivoshankkeessa jotain hämärää?

Monenlaisia kysymyksiä on siis ilmassa, ja tapahtumia dekkarissa riittää. Äänikirjaa kuunnellessa huomasin, etten ihan täysin pysynyt menossa mukana, mutta ehkäpä siihen oli syynä enimmäkseen oma hajamielisyys. Kuunnellessani pysähdyin kyllä moneen otteeseen ihastelemaan hyvää tunnelmaa, jossa on selkeä lappilaisvivahde. Se puolestaan saa kaipaamaan tunturimaisemiin.

Milla Ollikaisen dekkarista muualla: Kirsin kirjanurkka, Oksan hyllyltä, Kirjasähkökäyrä ja Kirjakontti.

Keski-kirjastojen lukuhaaste: 35. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Lappiin.
Helmet 2019: 7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt.
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Mai Laakso27. syyskuuta 2019 klo 17.16

    Kiitos Jonna. Ollikaisen trilogia on erittäin hyvä. Tykkäsin siitä nimiä ja miljöötä myöten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna29. syyskuuta 2019 klo 19.33

      Tykkäsin tuosta lappilaismeiningistä sen verran, että voisin trilogian muitakin osia lukea, vaikka väärästä päästä nyt aloitinkin. :)

      Poista
  2. MarikaOksa28. syyskuuta 2019 klo 22.06

    Minäkin taisin lukea tästä sarjasta vain tämän viimeisen osan. Anna Saksman on suosikkilukijoitani, voisin ehkä kuunnella nyt koko sarjan kun se on saanut hyvän "äänen".

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum
8 kommenttia
Lue lisää

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia
2 kommenttia
Lue lisää

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii
10 kommenttia
Lue lisää