Siirry pääsisältöön

Katariina Vuori ja Jonna Pulkkinen: Kourallinen tabuja

"Koko ajan itsemurha houkutteli ja vikitteli minua, sen avulla pääsisin eroon musertavasta olosta. Kukaan ei minua enää tarvinnut, eikä minulla tuntunut olevan mitään merkitystä muille ihmisille." (Mies, 51.)
Katariina Vuori ja Jonna Pulkkinen:
Kourallinen tabuja. Kertomuksia itsemurhasta
(Atena 2014)
201 sivua
"On vain yksi tapa tulla tähän maailmaan, mutta monta tapaa lähteä. Joka vuosi lähes tuhat suomalaista tekee itsemurhan", kertovat Katariina Vuori ja Jonna Pulkkinen kirjansa alkusanoissa. Heidän mukaansa vakavia itsemurha-ajatuksia on jopa joka kymmenennellä suomalaisella. Aihe on siis tärkeä. Vuoren ja Pulkkisen kirjassa ääneen pääsevät itsemurhaa yrittäneet ja itsemurhan tehneiden läheiset.

Itsemurhaa yrittäneiden kertomukset ovat äärettömän surullisia. Itsemurhayrityksiä voi olla useita, ja niiden taustalta löytyy koulukiusaamista, ihmissuhdeongelmia, mielenterveysongelmia, yksinäisyyttä, rahahuolia... On ollut hätähuutoja ja avunpyyntöjä, joita kukaan ei ole kuullut. Itsemurhan yrityskin on saattanut olla hätähuuto, kun millään muulla tavoin ei ole saanut ääntä kuuluviin.

Surullista on myös se, että yhteiskunnan tukiverkko ei tunnu olevan riittävän vahva. Monessa tarinassa toistuu se, miten apua ja tukea on vaikea saada. Kelalle täytyy tehdä lukemattomia selvityksiä, jotta voisi saada apua, ja terapiaan pääsy on koko ajan vaikeampaa.

Kaiken pimeyden keskellä on kuitenkin myös valoa. Skitsofreniaa sairastava nainen toteaa, ettei halua kuolla, koska hänellä on liikaa menetettävää. Hänellä on myös hyvä ja vahva tukiverkko. 22-vuotiaalla naisella puolestaan on koira, jonka kanssa on ulkoiltava, ja liikkumisesta tulee hyvä mieli. Myös lähellä olevilla ihmisillä on merkitystä.
Usein se on vain pienestä kiinni, että töytäisee tällaisia ajattelevan ihmisen ajatukset toiseen suuntaan tai onnistuu ojentamaan auttavan käden. (Mies, 51.)
Vaikka kirjassa ovat esillä ne, jotka ovat halunneet kuolla, on monissa tarinoissa kuitenkin lohdullista uskoa ja toivoa elämään.
Koen tänä päivänä olevani vahvempi. Vahva siksi, että olen käynyt pohjalla. (Nainen, 38)
Kourallinen tabuja on äärimmäisen tärkeä puheenvuoro aiheesta, josta vaietaan liian helposti. Avoimuuden lisäämisen tiellä Vuoren ja Pulkkisen teos on upea avaus.

Kirjaesittelyn yhteyteen sopii tämä Chisun laulu.

Kommentit

  1. Jonna, hyvä, että otit tämän kirjan lukuun. Kourallinen tavuja ei ole vailla lohtua, sillä he kuitenkin jäivät kertomaan.

    Sinua voisi kiinnostaa myös de Viganin Yötä ei voi vastustaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena! Lisäsin tuon mainitsemasi kirjan lukulistalleni.

      Poista
  2. Tuo Chisun laulu sopikin hyvin tähän yhteyteen. Se on niin herkkä ja surullinen.
    Luin tästä kirjasta myös LeenaLumin blogista. Mielenkiintoinen kirja ja todella hyvä, että on tehty kirja tuosta näkökulmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Chisun laulu on kyllä ihana. Ja tämä kirja on todella tutustumisen arvoinen.

      Poista
  3. Vaikuttaa mielenkiintoiselta teokselta ja kirjoitit siitä todella hyvin. Aihe on erittäin tärkeä ja on hienoa, että siitä on tehty kirja. Tuntuu siltä, että aiheesta todella vaietaan liikaa, sillä itsemurha-ajatuksia ei useinkaan oteta todesta tai niitä pidetään vain huomion hakemisena. Tietyllä tavalla se voikin olla huomion hakemista, hätähuuto, kuten kirjoitit.

    Tiedän kokemuksesta, että on hyvin repivää seurata läheltä tilannetta, jossa joku käy näin vaikeaa asiaa läpi yhä uudelleen ja uudelleen. On niin vaikea tietää miten auttaa ja tukea ihmistä sellaisessa tilanteessa, mutta tämä ihminen on minulle sanonut monesti, että riittää kun vain olen olemassa, sillä hän tietää voivansa pyytää apua juuri minulta. Kummallakaan puolella ei siis ole helppoa, mikä kirjassa varmasti ilmenee itsemurhan tehneiden läheisten kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, kiitos.
      Hienoa, että voit olla jollekin apuna ja tukena. Monesti riittää tosiaan se, että on olemassa. Suuria sanoja ja tekoja ei tarvita.

      Poista
  4. Tosiaankin Jonna, kuten sanoit, tärkeä puheenvuoro.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Hienoa, että tällainen kirja on tehty.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...