Hannu Lauerma: Hyvän kääntöpuoli

"Näistä asioista puhuvat suurimmalla kiihkolla ne, jotka on siunattu niin käsittämättömän vähällä faktatiedolla, perspektiivillä ja ymmärryksellä, että hirvittää."

Hannu Lauerma: Hyvän kääntöpuoli
(WSOY 2014)
269 sivua

Nykyisin eräät sosiologit ovat kuvanneet juoruämmien roolin hyödylliseksi yhteisölle: juoruilun avulla saatettiin kontrolloida epäsopivaa käytöstä, epäluotettavien henkilöiden toimintaa ja mahtavien valtaa yli heikompien. Perinteisellä juoruämmällä oli kuitenkin vastuunsa, sillä väärästä tai valheellisesta tiedosta jäi helposti kiinni ja menetti uskottavuutensa. Ollakseen vakuuttva piti olla riittävän luotettava. Internetin anonyymi satuilija tai pahantahtoinen panettelija taas voi useimmiten toimia vailla henkilökohtaista vastuuta. Tämä tuo helposti esiin ihmisen pahimmat puolet.

Lääketieteen tohtori, psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Hannu Lauerma kirjoittaa kirjoituskokoelmassaan Hyvän kääntöpuoli monenlaisista aiheista. Anonyymin nettikirjoittelunhuutelun aikana on virkistävää lukea kirjoituksia, joiden mielipiteet on harkittu ja ennen kaikkea perusteltu monipuolisesti. Ja vaikka Lauerma kirjoittaa takakansitekstin mukaan pahuudesta ja siihen liittyvistä myyteistä, ei kirjoituskokoelma ole synkkä tai ahdistava vaan paikoin jopa toivoa antava.

Hannu Lauerma kirjoittaa monipuolisesti eri aiheista. Yhteistä kirjoituksille on se, että niissä esitettyjä mielipiteitä perustellaan vakuuttavasti. Esimerkiksi kirjoituksessa Miksi vankeja hoidetaan tuodaan esille tv-ohjelman nostattama kohu, jonka mukaan vankeihin panostetaan enemmän kuin vanhuksiin vanhainkodeissa. Ensinnäkään vertailu ei ole kovin järkevää ja toisekseen faktoja vertaamalla voi todeta, että alkuperäinen väite on väärä:

Esimerkiksi vangin sinänsä hyvätasoinen ruoka tuotetaan runsaalla seitsemällä eurolla asutettua kohden vuorokaudessa, kun taas vanhuksen ruokaan käytetään runsaat kolmetoista euroa ja varusmiehen ravitsemiseen reilut neljätoista euroa. Muu vertailu vankien ja nykyisten, käytännössä järjestään dementoituneiden ja vain autettuina liikkuvien vanhainkotiasukkaiden välillä muistuttaa sitä, että verrattaisiin toisiinsa haarukkaa ja appelsiinia. 

Kiinnostava on myös teksti Onko suomalainen mies väkivaltainen, jossa kyseenalaistetaan ylipäätään koko ajatus suomalaisen miehen väkivaltaisuudesta sekä pohditaan väkivaltaisuuden syitä ja taustoja. Teksti Puhutaanko siitä mistä puhutaan puolestaan on saanut innoituksensa eduskunnan budjettikeskustelusta, jossa Timo Soini vetosi suomalaisen työmiehen oikeuteen ottaa perjantai-iltana kopsu.

Hannu Lauerman teoksen soisi mielihyvin kuluvan mahdollisimman monissa käsissä. Kirjoittajan mielipiteitä ei tietenkään tarvitse eikä pidäkään ottaa viimeisenä totuutena, mutta valistuneelle lukijalle kirjoituskokoelma tarjoaa monia kiinnostavia keskustelunaiheita sekä ennen kaikkea esimerkkejä siitä, miten voi argumentoida sivistyneesti ja monipuolisesti sen sijaan, että menee pusikkoon nimettömänä huutelemaan. Hyvän kääntöpuolta suositellaan myös Kirjavinkeissä. On helppo arvata, että kirjan mielipiteet herättävät myös vastustusta: näin tapahtuu esimerkiksi mielipidekirjoituksessa Noitavainoa 2000-luvulla.