"Tällä tavoin he löysivät Taikurin hatun ja veivät sen mukanaan kotiin aavistamatta, että he sen avulla muuttivat Muumilaakson kaikenlaisten taikuuksien ja omituisuuksien temmellyskentäksi."
Taikurin hattu kertoo nimensä mukaisesti Taikurin hatusta, jonka Muumipeikko, Nipsu ja Nuuskamuikkunen sattumalta löytävät. Hattu viedään kotiin Muumitaloon ja pian käy ilmi, että sen mukana tulee kummallisia voimia. Muumipeikko piiloutuu hattuun ja muuttuu kummalliseksi olennoksi, jota kukaan muu kuin Muumimamma ei tunnista:
Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen päättävät piilottaa hatun, ennen kuin se ehtii aiheuttaa enempää harmia. Ei hattu tietenkään piilossa kauan pysy, mutta siitä mitään tietämättä Muumitalon väki matkustaa veneellä yksinäiselle saarelle, missä on samaan aikaan hattivattien vuosikokous. Saarella koetaan seikkailuja ja tehdään ihmeellisiä löytöjä, ja salaperäinen hattu painuu hetkeksi taka-alalle.
Saarelta palattuaan muumit joutuvat jälleen tekemisiin Taikurin hatun kummallisten voimien kanssa. Hassut Tiuhti ja Viuhti ilmaantuvat muumilaaksoon ja Mörkökin piipahtaa jättämässä hyisen tuulahduksen pihamaalle. Muumimamman käsilaukku katoaa ja lopulta paikalle saapuu myös itse Taikuri, joka on etsinyt jättimäistä rubiinia kuusta saakka. Tapahtumia kirjassa siis riittää yllin kyllin!
Aiemmin lukemaani Muumipappa ja meri -teokseen verrattuna Taikurin hattu on huomattavasti iloisempi. Kirjassa luotu kuva muumien maailmasta on jälleen kerran ihastuttava.
 |
| Tove Jansson: Taikurin hattu (WSOY 2010) 20. painos Alkuteos Trollkarlens hatt julkaistu 1948 Suomenkielinen alkuteos 1958 Suomentanut Laila Järvinen 140 sivua |
- Tule syliin, sanoi Muumimamma. - Katsos, kyllä minä kuitenkin aina tunnen pienen muumilapseni.
 |
| Taikurin hattu on Tove Janssonin kuvittama. |
Saarelta palattuaan muumit joutuvat jälleen tekemisiin Taikurin hatun kummallisten voimien kanssa. Hassut Tiuhti ja Viuhti ilmaantuvat muumilaaksoon ja Mörkökin piipahtaa jättämässä hyisen tuulahduksen pihamaalle. Muumimamman käsilaukku katoaa ja lopulta paikalle saapuu myös itse Taikuri, joka on etsinyt jättimäistä rubiinia kuusta saakka. Tapahtumia kirjassa siis riittää yllin kyllin!
Aiemmin lukemaani Muumipappa ja meri -teokseen verrattuna Taikurin hattu on huomattavasti iloisempi. Kirjassa luotu kuva muumien maailmasta on jälleen kerran ihastuttava.
-Äiti, sanoi Muumipeikko, - keksi meille jotakin tekemistä! Me vain riitelemme, ja on niin kuuma!Kirjassa tapahtuu kummallisia asioita ja esiin marssii monenlaisia uusia tuttavuuksia. Yksi kirjan tärkeä teema on mielestäni suvaitsevaisuus, joka kiteytyy kohdassa, jossa muumilaakson väki tarkkailee Taikuria pelonsekaisin tuntein:
- Niin, rakas lapsi, sanoi Muumimamma. - Minä olen huomannut sen ja tuntuisi hyvältä, jos olisitte jonkin aikaa poissa näkyvistä. Ettekö voisi muuttaa pariksi päiväksi luolaan? Siellä on vilpoisempaa, ja voitte lekotella meressä rauhoittumassa vaikka koko päivän jos haluatte.
- Saammeko nukkuakin luolassa? Muumipeikko kysyi ihastuneena.
- Tietenkin! sanoi Muumimamma. - Älkääkä tulko kotiin ennen kuin olette taas iloisia!
Sellainen henkilö, joka syö pannukakkua ja hilloa, ei voi olla kauhean vaarallinen.Taikurin hatusta ovat kirjoittaneet monet, ainakin Laura, Tiina, Jokke, Salla ja Kaisa Reetta.
Meidän poikien, varsinkin kuopuksen ehdottomat suosikit Taikurin hatussa olivat Tiuhti ja Viuhti. Ja tietysti heidän kielensä :).
VastaaPoistaTiuhti ja Viuhti ovat kyllä ihania. :) Ja se heidän käyttämänsä kieli on hellyttävä. Minua ihastutti erityisesti se, miten Muumimamma suhtautui heidän tuloonsa: vieraanvaraisuus on niin viehättävää.
Poista