"- Miten iso se hämähäkki oli?
- Isompi kuin pesukarhu. Puolet sängystä. En tiedä." (Novellista Pelotat enemmän / Granta 2)
Helmikuussa tuli jostain syystä luettua kirjoja, jotka eivät päästäneet helpolla. Yksi vaikuttavimpia kirjoja oli Maaria Päivisen Pintanaarmuja, josta en voi sanoa pitäneeni mutta joka oli lukukokemuksena suorastaan järisyttävä. Parisuhdeväkivaltaa käsittelevän romaanin rinnalle asettui luontevasti toinen tässä kuussa lukemani tietokirja: Jari Hautamäen Mikä minuun meni? Tositarinoita suomalaisesta perheväkivallasta. Haastava, joskaan ei väkivaltainen parisuhde tuli vastaan Paula McLainin romaanissa Nuoruutemme Pariisi, josta pidin kovasti. Kummallisia ja jopa hyytäviä lukuelämyksiä puolestaan tarjosi suomalaisen Grantan juuri ilmestynyt toinen numero, jonka teemana on outous.
Ihminen sodassa -haaste eteni tammikuussa kahden kirjan ja yhden kolmasosan verran. Lena Muhinan juuri julkaistu Piirityspäiväkirja toi vaikuttavalla tavalla esille sodan vaikutuksen siviiliväestöön. Toni Morrisonin Koti oli elämys, jonka pariin haluan vielä joskus palata uudelleen: luulen, että kirjasta riittää ammennettavaa toisellakin lukukerralla. Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanista luin ensimmäisen osan osana kimppalukua, ja toisen osan lukeminen on parhaillaan kesken.
Helmikuussa tartuin kahteen uuteen haasteeseen. Annamin Vive la France! -haasteeseen luin Muriel Barberyn romaanin Kulinaristin kuolema, joka ei onnistunut päihittämään Barberylta aiemmin lukemaani Siilin eleganssia. Saran Runohaaste 2014 houkutteli minut aloittamaan tämän vuoden runokirjojen luvun kevyesti Heli Laaksosen Aapine -teoksella. Haasteeseen liittyen on muutama runokirja odottamassa lukuvuoroaan.
Antoisa lukukuukausi on jälleen takana. Saapa nähdä, mitä kaikkea kirkastuva kevät vielä tuo tullessaan.
- Isompi kuin pesukarhu. Puolet sängystä. En tiedä." (Novellista Pelotat enemmän / Granta 2)
Helmikuussa tuli jostain syystä luettua kirjoja, jotka eivät päästäneet helpolla. Yksi vaikuttavimpia kirjoja oli Maaria Päivisen Pintanaarmuja, josta en voi sanoa pitäneeni mutta joka oli lukukokemuksena suorastaan järisyttävä. Parisuhdeväkivaltaa käsittelevän romaanin rinnalle asettui luontevasti toinen tässä kuussa lukemani tietokirja: Jari Hautamäen Mikä minuun meni? Tositarinoita suomalaisesta perheväkivallasta. Haastava, joskaan ei väkivaltainen parisuhde tuli vastaan Paula McLainin romaanissa Nuoruutemme Pariisi, josta pidin kovasti. Kummallisia ja jopa hyytäviä lukuelämyksiä puolestaan tarjosi suomalaisen Grantan juuri ilmestynyt toinen numero, jonka teemana on outous.
 |
| Helmikuussa jänis jätti merkin pihamaalle. |
Ihminen sodassa -haaste eteni tammikuussa kahden kirjan ja yhden kolmasosan verran. Lena Muhinan juuri julkaistu Piirityspäiväkirja toi vaikuttavalla tavalla esille sodan vaikutuksen siviiliväestöön. Toni Morrisonin Koti oli elämys, jonka pariin haluan vielä joskus palata uudelleen: luulen, että kirjasta riittää ammennettavaa toisellakin lukukerralla. Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanista luin ensimmäisen osan osana kimppalukua, ja toisen osan lukeminen on parhaillaan kesken.
Helmikuussa tartuin kahteen uuteen haasteeseen. Annamin Vive la France! -haasteeseen luin Muriel Barberyn romaanin Kulinaristin kuolema, joka ei onnistunut päihittämään Barberylta aiemmin lukemaani Siilin eleganssia. Saran Runohaaste 2014 houkutteli minut aloittamaan tämän vuoden runokirjojen luvun kevyesti Heli Laaksosen Aapine -teoksella. Haasteeseen liittyen on muutama runokirja odottamassa lukuvuoroaan.
Antoisa lukukuukausi on jälleen takana. Saapa nähdä, mitä kaikkea kirkastuva kevät vielä tuo tullessaan.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.