"Oli kulunut pitkä aika siitä, kun Adhikara oli tuonut viimeksi töitä kotiinsa ja vuoteeseensa. Niillä oli taipumus häiritä yöunia. Kaikki työhön liittyvä olisi pitänyt osata jättää toimistoon, mutta aina työasiat eivät pysyneet siellä. Joskus ne onnistuivat seuraamaan työntekijää koko kotimatkan ajan, vaikka työpaikalta olisi poistunut eri reittiä kuin tavallisesti ja tehnyt ovelan harhautuksen, poikennut kahvilan kautta ja yrittäyt eksyttää epämieluisat tuomiset."
Jukka Behm on minulle aivan uusi tuttavuus. Alun perin kiinnostuin kirjasta luettuani Marin hyväntuulisen arvion teoksesta, ja kun huomasin kirjan kirjaston viikkolainahyllyssä, nappasin sen mukaani. Ja olipa mukavaa, että nappasin - tuntui hyvältä siirtyä Suomen pakkasista hetkeksi Intian lämpöön.
Lahjoja norsujumalalle on hyvän mielen salapoliisiromaani, jonka päähenkilö on insinööri Adhikara Patil. Hän palaa Lontoosta vaimonsa Mahajadeemin kanssa kotimaahansa Intiaan ja perustaa polkupyöräkorjaamon. Hänen periaatteensa on: "Ennemmin vesi loppuu Mutha-joesta kuin keinot pyöräkorjaajalta." Korjaustoimien ohessa viisaana miehenä tunnettu Adhikara ratkoo asiakkaiden ongelmia. Asetelma on hyvin samankaltainen kuin Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe tutkii -kirjasarjassa. Tunnelmakin on hyvin samankaltainen: elämä on leppoisaa ja ongelmat kenties kummallisia mutta eivät mitenkään valtavan suuria tai raakoja.
Jännitysromaani aloittaa sarjan, joka sijoittuu Intian Puneen. Avausosassa herra Patil saa kaksi asiakasta. Ganaka Kanderan ongelmana on kuollut vaimo, joka lähettää kirjeitä herran uudelle puolisolle. Fateen taas on nuori poika, jonka polkupyörä rikkoutuu. Seurauksena on se, että Fateen ei voi tehdä työtään, ja siten hän ei pysty maksamaan velkaansa, jonka on ottanut voidakseen ostaa pyörän, jonka hän tarvitsee voidakseen tehdä työtä.
Romaanin tunnelma on leppoisa ja kiireetön. Kirja sisältää kosolti ajatuksia ja lausahduksia, joista voisi ottaa oppia elämää varten ja joista osa saa ainakin hymyilemään hiljaa itsekseen:
Lahjoja norsujumalalle on ihastuttavaa välipalaluettavaa, jos kaipaa kevyttä ajanvietettä ja hyvää mieltä. Jään ilolla odottamaan sarjan seuraavaa osaa.
 |
| Jukka Behm: Lahjoja norsujumalalle (Tammi 2013) 219 sivua |
Lahjoja norsujumalalle on hyvän mielen salapoliisiromaani, jonka päähenkilö on insinööri Adhikara Patil. Hän palaa Lontoosta vaimonsa Mahajadeemin kanssa kotimaahansa Intiaan ja perustaa polkupyöräkorjaamon. Hänen periaatteensa on: "Ennemmin vesi loppuu Mutha-joesta kuin keinot pyöräkorjaajalta." Korjaustoimien ohessa viisaana miehenä tunnettu Adhikara ratkoo asiakkaiden ongelmia. Asetelma on hyvin samankaltainen kuin Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe tutkii -kirjasarjassa. Tunnelmakin on hyvin samankaltainen: elämä on leppoisaa ja ongelmat kenties kummallisia mutta eivät mitenkään valtavan suuria tai raakoja.
Jännitysromaani aloittaa sarjan, joka sijoittuu Intian Puneen. Avausosassa herra Patil saa kaksi asiakasta. Ganaka Kanderan ongelmana on kuollut vaimo, joka lähettää kirjeitä herran uudelle puolisolle. Fateen taas on nuori poika, jonka polkupyörä rikkoutuu. Seurauksena on se, että Fateen ei voi tehdä työtään, ja siten hän ei pysty maksamaan velkaansa, jonka on ottanut voidakseen ostaa pyörän, jonka hän tarvitsee voidakseen tehdä työtä.
Romaanin tunnelma on leppoisa ja kiireetön. Kirja sisältää kosolti ajatuksia ja lausahduksia, joista voisi ottaa oppia elämää varten ja joista osa saa ainakin hymyilemään hiljaa itsekseen:
Jos ei ole mistä valita, valitseminen on helpompaa.Romaanin hahmot eivät ole kovin moniulotteisia. Adhikara on mukava, hänen vaimonsa on miellyttävä ja äitinsä normeja rikkova: äitijuo terveydekseen ja savuttaa Adhikaran veljen mukaan enemmän kuin keskikokoinen hiilivoimala. Romaanin henkilöistä on pääsääntöisesti helppo pitää, eivätkä "pahiksetkaan" herätä voimakkaita kielteisiä tunteita.
"Onni ei synny, jos kärsimättömyys on kätilönä", panji Kanesha sanoi pojalleen.
Yksin syödessä ateria ei ollut täydellinen. Yksin saattoi syödä hyvin, mutta siitä ei jäänyt muisteltavaa.
Puun alle asettuminen antoi pohdiskelevan vaikutelman, muttei hionut ajatuksia teräviksi. Jääkaappi hurisee, vaikka hyllyt olisivat tyhjiä.
Adhikara ei kuulunut tähän ryhmään. Hänen näkemyksensä mukaan kannatti puhua vähän, sillä siten matkaan lähti myös vähän typeryyksiä. Sellaiset saastuttivat ilmatilaa, jossa oli jo ennestään riittävästi epäpuhtauksia.
"Tyhmä tipahtaa rattailta ja jää tielle makaamaan. Viisas pyytää apua ja nousee uudestaan kyytiin", hän sanoi ja hämmästeli äitinsä terävyyttä.
Lahjoja norsujumalalle on ihastuttavaa välipalaluettavaa, jos kaipaa kevyttä ajanvietettä ja hyvää mieltä. Jään ilolla odottamaan sarjan seuraavaa osaa.
Nappasin tämän eilen kirjastosta mukaani, vaikuttaa sellaiselta hyvänmielen kirjalta :)
VastaaPoistaToivottavasti pidät! :)
Poista