Siirry pääsisältöön

Aki Ollikainen: Nälkävuosi

"Jos tämä kärsimys on tarkoitettu koettelemukseksi, niin kenelle? Kenen usko näiden ihmisten kärsimyksellä pyhitetään? Kuka on Job? Ne kerjäläisetkö?"
Aki Ollikainen: Nälkävuosi (Siltala 2012)
141 sivua
Aki Ollikaisen esikoisteos Nälkävuosi sijoittuu vuosille 1867-68, kun Suomessa elettiin pahojen katovuosien kurimuksessa ja ruoka oli kerta kaikkiaan lopussa. On kylmä ja paljon lunta, kun Marja taivaltaa lapsineen kerjuulla. Puoliso Juhani on jo jäänyt taakse, ja sama kohtalo uhkaa monia muitakin. Marjan ja lasten matka on epätoivoinen, sillä he eivät ole ainoita liikkeelle lähteneitä. Monella riittää vielä uskoa siihen, että jostain löytyy ruokaa, kun elinolot omalla kotiseudulla ovat käyneet mahdottomiksi. Kriisi ulottuu kuitenkin laajalle, ja useassa talossa suhtaudutaan kulkijoihin tylysti, sillä ruoka ei meinaa riittää omallekaan väelle. Silloin tällöin kuitenkin löytyy joku helläsydäminen valmiina antamaan vähästäänkin. Ja sellaisia valopilkkuja lukijakin Marjan ja lasten taipaleelle kaipaa.

Katovuosien tapahtumia kuvataan myös Renqvistin veljesten näkökulmasta. Teo ja Lars ovat parempiosaisia mutta tietoisia vallitsevasta kurjuudesta. Lisäksi teoksessa on myös katkelmia, joissa asioita tarkastellaan senaattorin näkökulmasta. Monet näkökulmat tuovat teokseen hieman rakenteellista haastetta, kuten esimerkiksi Noora toteaa. Ehkä lukukokemusta kuitenkin keventää se, että kirjassa ei keskitytä vain vaeltavan perheen toivottomuuteen, mutta toisaalta keskittyminen herpaantuu paikoin, kun tarinassa hypätään näkökulmasta toiseen. Ehdottomasti Marja muodostuu romaanihenkilöistä läheisimmäksi, sillä hänen epätoivonsa on niin vahvaa ja lähelle tulevaa.

Suomea koetelleet katovuodet ovat toki historian tunneilta tutut, mutta lienee väistämätöntä, että lähes 150 vuoden takaiset tapahtumat jäävät etäisiksi. Kaunokirjallisuuden avulla historia herätetään eloon, ja tässä tehtävässä Nälkävuosi onnistuu upealla tavalla. Historia ei tule vain lähelle vaan suoraan iholle. Tarinan surumielinen, lumisen kaunis kaiku jää mielen perukoille pitkään.
Kuoleman väri on valkoinen. Hautajaisissa pukeudutaan mustaan, elävät pukeutuvat. Vainajakin on mustissaan, kun se on puettu parhaimpiinsa mitä eläessään on omistanut, mutta kasvot sillä on aina valkoiset. Kun sielu jättää ihmisen, vain valkoinen jää jäljelle.
Nälkävuoteen on ihastunut myös Elina (Luettua elämää), joka kuvaa Marjan ja lasten matkaa lauluksi, jota on pakko kuunnella. Lisäksi esimerkiksi Anna (Mafalala), Lukuisa, Sara (P.S. Rakastan kirjoja), Kirsi (Kirsin kirjanurkka), Miia (Kolmas linja), Amma (Amman lukuhetki) ja Annami (Anna minun lukea enemmän) ovat pitäneet tästä pienoisromaanista, joka voitti viime vuonna Blogistanian Finlandia -palkinnon.

Kommentit

  1. Mielenkiinnolla odotan, mitä Aki Ollikainen kirjoittaa seuraavaksi. En lue usein pienoisromaaneja, mutta Nälkävuosi oli todellakin hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan kiinnostavaa, mikä tätä hienoa esikoisromaania seuraa.

      Poista
  2. Tämä oli minusta hienoin kirja pitkään aikaan, ihan täydellinen, helmi.

    Luin HS:n haastattelusta, että Ollikaisella oli vaikea vuosi, ihan kirjoitusjumi, sen jälkeen kun hän sai HS:n kirjallisuuspalkinnon vuoden parhaasta esikoisesta ja pääsi Finlandia-ehdokkaaksi.
    Nälkävuosi on niin hieno teos, että luulenpa, että tyylikästä jatkoa seuraa, kunhan kirjailija pystyy unohtamaan paineet ja antaa mennä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kiitos kiinnostavasta viestistäsi. En ihmettele lainkaan, jos esikoisen jälkeen iski kirjoitusjumi ja pakkautui paineita, sen verran hieno kirja Nälkävuosi on. Varmaan kirjailija luo itsekin itselleen suuria odotuksia huikean aloituksen jälkeen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin...

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia ...