Siirry pääsisältöön

Lisa O'Donnell: Mehiläisten kuolema

"Tänään on jouluaatto. Tänään on minun syntymäpäiväni. Tänään minä täytän viisitoista. Tänään minä hautasin vanhempani takapihalle.
Eivät olleet rakkaita vanhempia."
Lisa O'Donnell: Mehiläisten kuolema (Moreeni 2013)
Alkuteos The Death of Bees on julkaistu 2012
Suomentanut Seppo Raudaskoski
304 sivua
Katkelma Lisa O'Donnellin Mehiläisten kuolema -romaanin prologista on nostettu tuohon kuvan yläpuolelle. Sama sitaatti on myös kirjan kannessa, eikä ihme, sen verran pysäyttävä se on. Samalla se kertoo, millaisista lähtökohdista romaani ponnistaa: Marnien ja Nellyn vanhemmat ovat kuolleet. Sisarukset haluavat salata päihdeongelmaisten vanhempiensa kuoleman, koska he tietävät, mitä seuraa, jos sosiaaliviranomaiset saavat tietää. Tytöillä on kokemusta lastenkodista, eivätkä he halua sinne takaisin.

Naapurissa asuu koiransa kanssa Lennie, joka on menettänyt puolisonsa. Hän huomaa, että Marnien ja Nellyn vanhemmat ovat kadonneet ja yrittää huolehtia tytöistä. Hän ymmärtää, että pohjimmiltaan tytöt kaipaavat sitä, että joku pitää heistä huolta, on vanhempana. Tytöt ovat tottuneet hyvin rikkinäiseen elämään, kuten Nelly toteaa:
Voi luoja, kuinka minä vihaan perjantaipäiviä. Niihin ei ole luottamista. Viikonloppuja vailla aterioita, viikonloppuja, jolloin on kuunneltava huolimattomien isien kotiin tuomia ventovieraita, isien jotka juovat ja sitten pissaavat kokolattiamatolle, hiivatti soikoon.
Tilanne, johon tytöt joutuvat, on absurdi. He päätyvät hautamaan vanhempansa salaa muilta, ja sitten he yrittävät selvitä keskenään. Siihenastinen elämä on muutenkin ollut absurdia. Mummia lukuun ottamatta tytöillä ei ole ollut ketään, joka olisi kuunnellut, huomannut ja rakastanut. He ovat liian nuorena joutunut kohtaamaan liian suuria ja pahoja asioita. Vanhempiaan sisarukset eivät juurikaan sure, ennemminkin he surevat lapsuuttaan, joka olisi voinut olla toisenlainen.

Mutta vaikka lähtökohta on traaginen, absurdi ja jopa kammottava, on teoksessa nähtävissä myös mustaa huumoria.

Romaanissa on kolme kertojaa. Sisarusten lisäksi äänessä on Lennie, joka on yksinäinen ja rakkaudessa rikkoutunut. Tapahtumista hän kertoo kuolleelle puolisolleen, ja samalla hän tulee avanneeksi omia salaisuuksiaan. Suomentaja Seppo Raudaskoski on tehnyt hienoa työtä, sillä kunkin kertojan ääni on erilainen, ja se välittyy myös suomennoksesta.

Mehiläisten kuolemassa on kysymys paitsi kuolemasta, myös perheestä, sisaruudesta, ystävyydestä, toisen auttamisesta. Siinä käsitellään siis tärkeitä asioita erikoisen tarinan avulla, ja mielestäni kirja on todella lukemisen arvoinen.

Tähän kirjaan en varmaankaan olisi tullut tarttuneeksi ilman Mai Laakson Lukuiloa Perhoslaaksossa -haastetta. Mehiläisten kuoleman myötä muuntaudun kaaliperhosesta sitruunaperhoseksi.

Kirjasta on kirjoitettu ainakin Kirjakaapin avain -blogissa.

Kommentit

  1. Kiva, että pidit kirjasta. Tuli mieleeni oma lukukokemus ja aivan samoja ajatuksia kirja herätti. Hyvä esikoisteos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu uskomattomalta, että kyseessä tosiaan on esikoisteos. Kiitos sinulle hyvästä kirjavinkistä!

      Poista
  2. Vielä jätin kirjastoon kun oli jo kirjakassi niin ääriään myöten täynnä, mutta harvoinpa pari lausetta yhdessä ovat noin vahvoja kuin nuo prologin lauseet. Jäin nimittäin katsomaan niitä pitkään ja painoin kirjan mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä muista, milloin olisin viimeksi yhtä pysäyttäviä lauseisiin törmännyt. Kirja kannattaa kyllä lukea!

      Poista
  3. Prologi oli todellakin harvinaisen vaikuttava ja niin oli koko kirjakin. Jään suurella mielenkiinnolla odottamaan, millaisia kirjoja Lisa O'Donnelilta vielä ilmestyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on niitä kirjoja, jotka on helppo aikojenkin päästä palauttaa mieleen. Tarina on niin erikoinen ja mieleenpainuva. On tosiaan kiinnostavaa nähdä, mitä O'Donnell tulevaisuudessa julkaisee!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin...

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia ...