Kirjakaapin kummitus

"Näkymä kuolleeseen maailmaan täytti koko sellin seinän niin kuin kaikkialla siilon ylimmällä tasolla, jokainen ikkuna tarjosi erilaisen siivun sumeasta, alati pahemmin sumenevasta joutomaasta." Hugh Howey: Siilo (Like 2013) Englanninkielinen alkuteos Wool  julkaistu 2013 Suomentanut Einari Aaltonen 575 sivua Hugh Howeyn dystopiaa Siilo  on blogeissa kehuttu niin paljon, että kirja oli pakko kirjastosta luettavaksi hakea, vaikken murheellisten tulevaisuudenkuvien suurystävä olekaan. Heti ensi riveiltä romaani tempaa mukaansa, sillä kirjan aloitus kuuluu näin: "Lapset leikkivät, kun Holston kapusi kohti kuolemaansa." Ja niin taitavasti Howey imaisee lukijan mielenkiinnon kirjansa puoleen, että teosta on vaikea laskea käsistään, vaikka kuinka silmiä illan tullen painaa. Siilo  sijoittuu aikaan, jolloin ihmiskunnasta on jäljellä vain rippeet. Ihmiset elävät maan alla valtavassa siilossa, jossa on kolme 48-kerroksista osaa. Elämä kerrostasoilla tuo mieleen Dan...

"Minä olen maailman vaikutusvaltaisin ravintolakriitikko. Minun ansiostani keittotaidon väheksytty taitolaji on noussut arvostetuimpien taiteenlajien joukkoon. Kaikki Pariisista Rioon, Moskovasta Brazzavilleen, Saigonista Melbourneen ja Acapulcoon tuntevat minun nimeni." Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema (Gummerus 2011) Ranskankielinen alkuteos Une gourmandise  julkaistu vuonna 2000 Suomentanut Lotta Toivanen 181 sivua Ihastuin kovasti Muriel Barberyn romaaniin Siilin eleganssi, joka julkaistiin suomeksi vuonna 2010. Tuolloin luonnehdin kirjaa muistiinpanoissani sanoilla säkenöivän älyllinen. Yleisesti ottaen kirja herätti myös blogeissa paljon myönteistä huomiota: Esimerkiksi Katri ihastui romaaniin monen muunkin lukijan tavoin. Ehkä Siilin eleganssin  suosio vaikutti siihen, että 2011 julkaistiin Barberyn esikoisromaani Kulinaristin kuolema , joka on julkaistu ranskaksi jo vuonna 2000. Romaani sijoittuu suurelta osin arvostetun ravintolakriitikko Pierre Arthen...

Tammikuussa tuli luettua yhteensä 17 kirjaa: 14 romaania, yksi novellikokoelma ja kaksi sarjakuvaa. Täydellisiä pettymyksiä ei tähänkään kuukauteen osunut, lukukokemushelmiä kylläkin. Erityisesti mieleeni jäivät Lukuiloa Perhoslaaksossa -haasteeseen lukemani kaksi kirjaa: Lisa O'Donnell: Mehiläisten kuolema (2013) Daphne Kalotay:  Bolšoin perhonen  (2011) Myös kolmas kirja, jonka haluan nostaa esille, liittyy lukuhaasteeseen. Ihminen sodassa -haasteeseen luin Heidi Köngäksen romaanin Dora, Dora (2012) . Haasteet ovat olleet antoisia jo nyt, blogitaipaleeni ensi askeleilla, sillä niiden myötä olen tutustunut kirjoihin, joihin tuskin muuten olisin tullut tarttuneeksi. Tammikuussa aloitin myös Vuosi kuvina -haasteen . Idea on mielestäni ihastuttava: myöhemmin on mukava katsella, miltä vuodenkierto kuvien kera näyttää. Kirjailijoista uusi, kiinnostava tuttavuus oli tammikuussa Taiye Selasi, jonka  Ghana ikuisesti  sai odottamaan ghanalais-nigerialaistaustais...

"Jos tämä kärsimys on tarkoitettu koettelemukseksi, niin kenelle? Kenen usko näiden ihmisten kärsimyksellä pyhitetään? Kuka on Job? Ne kerjäläisetkö?" Aki Ollikainen: Nälkävuosi (Siltala 2012) 141 sivua Aki Ollikaisen esikoisteos Nälkävuosi  sijoittuu vuosille 1867-68, kun Suomessa elettiin pahojen katovuosien kurimuksessa ja ruoka oli kerta kaikkiaan lopussa. On kylmä ja paljon lunta, kun Marja taivaltaa lapsineen kerjuulla. Puoliso Juhani on jo jäänyt taakse, ja sama kohtalo uhkaa monia muitakin. Marjan ja lasten matka on epätoivoinen, sillä he eivät ole ainoita liikkeelle lähteneitä. Monella riittää vielä uskoa siihen, että jostain löytyy ruokaa, kun elinolot omalla kotiseudulla ovat käyneet mahdottomiksi. Kriisi ulottuu kuitenkin laajalle, ja useassa talossa suhtaudutaan kulkijoihin tylysti, sillä ruoka ei meinaa riittää omallekaan väelle. Silloin tällöin kuitenkin löytyy joku helläsydäminen valmiina antamaan vähästäänkin. Ja sellaisia valopilkkuja lukijakin Marjan ...

"- Kulta. Mua pelottaa tuo 'parisuhde', jota sä niin multa vaadit. - Etkö rakasta mua?! - Rakastan varmana." Ville Ranta: Ohjeita rakastaville (Asema 2010) 44 sivua Ville Rannan sarjakuvassa Ohjeita rakastaville  seikkailevat rakastuneet nallet. Piirrostyyli on melko Piirrostyyli on luonnosmaista. luonnosmaista, värejä ei ole käytetty lainkaan. 44-sivuinen vihkonen on olemukseltaan viimeistelemättömämpi kuin Rannan muut sarjakuvat, joihin olen tutustunut. Kirjainten virrassa -blogin Hannan tavoin minäkin mietin kirjan nimeä. Jos lukija jää odottamaan sarjakuvalta parisuhdeohjeita, hän pettyy. Ennemminkin kyseessä on hieman kyyninen kuvaus parisuhteen ensimmäisistä ajoista, kun rakastuminen vie ja rakastunut vikisee. Kyyneliltä ja mustasukkaisuudelta ei vältytä, kun tunteet kuohuvat. Luen ja kirjoitan -blogin Paula ei tästä sarjakuvasta pitänyt. En voi minäkään sanoa ihastuneeni.

"Isä oli luonut Annan maailman. Aurinko nousi ja laski, vesi yleni ja aleni, vene tervattiin, jää ryskyi, tuli paloi liedessä ja silakat hautuivat perunoiden päällä. Anna oli Kuninkaan tyttö." Ulla-Lena Lundberg: Kuninkaan Anna (Gummerus 1983) Alkuteos Kungens Anna  julkaistiin 1982 Suomentanut Kaija Kauppi 250 sivua Mehiläisten kuoleman  jälkeen kaipasin jotain kevyempää luettavaa. Sellaista tarjosi Kuninkaan Anna , joka sijoittuu saaristoon ja tarjoaa paitsi leppoisaa tunnelmaa ja rakkautta, myös upeita saaristo- ja luontokuvauksia: Hitaasti kesä kääntyi lähtemään, se muokkasi erolle maaperää viileillä aamuilla, utuisella säällä ja varhaisella hämärällä. Puuttomalla saarella oli kuitenkin niin niukasti varjoa että valo viipyi siellä kauemmin kuin muualla: vielä elokuun lopussa voi kuvitella että vallitsi ikuinen keskikesä. Kuninkaan Annan pääosassa on Anna, joka asuu saaren pienimmässä talossa, jota kutsutaan nurinkurisesti Kuninkaaksi. Isän menehdyttyä Anna jou...

"Tänään on jouluaatto. Tänään on minun syntymäpäiväni. Tänään minä täytän viisitoista. Tänään minä hautasin vanhempani takapihalle. Eivät olleet rakkaita vanhempia." Lisa O'Donnell: Mehiläisten kuolema (Moreeni 2013) Alkuteos The Death of Bees  on julkaistu 2012 Suomentanut Seppo Raudaskoski 304 sivua Katkelma Lisa O'Donnellin Mehiläisten kuolema  -romaanin prologista on nostettu tuohon kuvan yläpuolelle. Sama sitaatti on myös kirjan kannessa, eikä ihme, sen verran pysäyttävä se on. Samalla se kertoo, millaisista lähtökohdista romaani ponnistaa: Marnien ja Nellyn vanhemmat ovat kuolleet. Sisarukset haluavat salata päihdeongelmaisten vanhempiensa kuoleman, koska he tietävät, mitä seuraa, jos sosiaaliviranomaiset saavat tietää. Tytöillä on kokemusta lastenkodista, eivätkä he halua sinne takaisin. Naapurissa asuu koiransa kanssa Lennie, joka on menettänyt puolisonsa. Hän huomaa, että Marnien ja Nellyn vanhemmat ovat kadonneet ja yrittää huolehtia tytöistä. Hän...