Siirry pääsisältöön

Venla Jyrkinen: Eläinlääkärinä revontulten mailla

Olin alkanut ymmärtää, mitä Helmi oli tarkoittanut ensimmäisenä työpäivänäni varoittaessaan, että tämä paikka oli hullu. Olin kyllä kunnaneläinlääkärin sijaisuuksia tehdessäni tottunut päivystysvuoroihin ja siihen, että niiden aikana yöunet usein jäivät lyhyeksi. Olin tottunut tasaisin väliajoin omistamaan myös arkiyöt ja viikonloput työlle tavalliseen tapaan pyörivän päiväpraktiikan lisäksi. Siihen en ollut tottunut, että tuon päivystyksen lisäksi jokainen ilta ja viikonloppu oli joka tapauksessa omistettu ensisijaisesti työlle, sillä porotöihin oli oltava valmis lähtemään milloin vain, ja niitä riitti. Vapaa-aika oli sitä aikaa, mitä sattui jäämään yli.
Venla Jyrkinen: Eläinlääkärinä revontulten mailla
Otava 2025
239 sivua

Venla Jyrkinen kertoo omaelämäkerrallisessa Eläinlääkärinä revontulten mailla -teoksessaan siitä, miten nuori eläinlääkäri tuntee pohjoisen kutsun ja siirtää elämänsä Helsingistä Lappiin. Vuodenkierron mukaan rakentuvassa teoksessa kuljetaan kaamoksesta yöttömään yöhön ja kohti talvea rauhoittuvasta luonnosta kevätaurinkoon.

Eläinlääkärin työ ei kuitenkaan juuri rauhoitu, vaikka vuodenajat muuttuvat. Työtahti on hengästyttävän kova, kun eläinlääkäriä kaipaavat niin lemmikit kuin porot ja naudat, ja kunnaneläinlääkärille kuuluvat myös valvovan viranomaisen tehtävät.

Teoksessa kerrotaankin myös siitä, miten raskas työ vaatii veronsa ja miten jossain vaiheessa käy niin, että seuraavan syksyn poronerotusurakat alkavat ahdistaa jo ennen kuin edellinen rupeama on ehtinyt päättyä. Työuupumusta ja menetyksiä kuvataan koskettavasti, ja jotain liikuttavaa on siinä, miten unelmamaisemissaan elävä ja unelma-ammattiaan toteuttava vähitellen etsii tapaansa pärjätä työssä, joka ei tunne aikarajoja vaan vaatii lähtemään pitkälle matkalle, vaikka yöunet olisivat jääneet pariin tuntiin.

Kuten Eläinlääkärinä revontulten mailla -nimestäkin voi päätellä, on tarjolla myös Lapin eksotiikkaa. Kaikkialla Suomessa poronerotukset eivät muodosta suurta osaa työstä, ja muutoinkin pohjoisen tavat ja otteet vaativat totuttelua etelämmästä tulleelta. Lapin lumo taitaa lopulta vain tiukentaa otettaan eläinlääkäristä.

Beanaheapme”, minua vastapäätä istuva lempeäkasvoinen nainen sanoi. ”Se on saamen kielellä sellainen, joka on koiraa vailla. Tai koiransa menettänyt, kuten mekin nyt.” Nainen lausui tämän kaiken niin pehmeästi, lämpimästi ja vakaasti, niin suurella ymmärryksellä, että silmäni täyttyivät jälleen kyynelistä.

Venla Jyrkisen teos valaisee seikkaperäisesti eläinlääkärin ammatin monia puolia ja voikin olla oivallista vertaistukea varsinkin alalle hiljattain asettuneille. Riittämättömyyden ja taitamattomuuden kokemukset uupumusoireineen eivät tosin ole alakohtaisia, joten samaistumispintaa on tarjolla muillekin. Vaikeiden asioiden käsittelyn ohella kerronnassa on myös mukavaa huumoria, kun eläinlääkäri kertoo arjen sattumuksista.

Helmet 2026 -lukuhaaste: 10. Kirjassa leikataan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...