Siirry pääsisältöön

Salla Simukka: Poika ullakolla, poika kellarissa

Max ja Alexis tuijottivat hetken toisiaan kykenemättä saamaan sanaakaan suustaan. Alexis oli lopettanut soiton. Max oli täysin pöllämystynyt siitä, ettei luukun takaa ollutkaan auennut näkymä tyhjälle ullakolle vaan ullakkohuoneeseen, jossa seisoi hänen ikäisensä pyjama-asuinen poika viulunkaltainen soitin kädessään!

Salla Simukka: Poika ullakolla, poika kellarissa
kuvitus JP Ahonen
Tammi 2024
200 sivua

On kolmikerroksinen, vihreä puutalo. On kaksi poikaa, Max ja Alexis, joita talo yhdistää heidän tiedostamattaan. Molemmat pojat ovat kymmenvuotiaita ja heille entuudestaan vieras talo tarkoittaa heille erikoista seikkailua.

Alexis muuttaa uuteen kotiin leipuri-äitinsä ja unienkerääjä-isänsä kanssa. Maxin perhe on paljon suurempi, sillä Maxilla on vanhempien lisäksi kaksi vanhempaa ja kaksi nuorempaa sisarusta. Max on perheen lapsista ”pariton”, ja niinpä hänelle sopii paremmin kuin hyvin tutustua Alexiin, jonka olemassaolo tosin on ensin täysi mysteeri.

Alexis ja Max nimittäin elävät erilaisissa maailmoissa, vaikka he jakavatkin saman kotitalon. Talossa on erikoinen ovi, joka johtaa välillä vain kaappiin mutta välillä portaikkoon. Oven kautta pääsee tiettyinä aikoina kurkistamaan toiseen maailmaan, sen pojat pian hoksaavat. Mutta heidän täytyy hoksata jotain muutakin, jotta heidän painajaisensa eivät käy toteen.

Poika ullakolla, poika kellarissa on viehättävä ja viihdyttävä tarina erilaisten maailmojen kohtaamisesta. Siinä on sopivasti jännitystä niin, että lukuinto pysyy hyvin yllä. Miljöö on rakennettu huolella niin, että sekin pitää kiinnostusta yllä, sopivasti erikoisista tapahtumista puhumattakaan. JP Ahosen taidokas kuvitus vie sekin osaltaan kertomusta hienosti eteenpäin. Finlandia-ehdokkaaksikin valittu teos sopii mainiosti noin kymmenvuotiaille ja vanhemmillekin lukijoille.

Muualla: Kirjojen keskellä ja Yöpöydän kirjat.

Kommentit

  1. Kuulostaa aivan ihanalta ala-asteikäisten kirjalta! Ja sellaiselta jota voisi ajatella poikienkin lukevan 😊

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki

Olisin voinut tyytyä varastamaan makupaloja elämääni aloittamalla uuden rajoja rikkovan harrastuksen, keskittymällä eläinsuojelutyöhön tai juoksemalla vieraissa aina Villen poissa ollessa. Olin kuitenkin niin kyllästynyt lintuhäkkiini, etten halunnut vain nuolla elämänsuolaa. Halusin purra, ahmia, niellä ja hotkia. Olin muuttunut kanarialinnusta korppikotkaksi. Ville ei kuitenkaan nähnyt muutosta. Hänelle olin edelleen kultaista tukkaa soljella niskassa pitävä perusnainen. Kurvit kunnossa ja päässä kosolti tervettä järkeä. Kuriton vain soveliaisuuden rajoissa. Niinpä päätökseni oli hänelle sokki. Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki Karisto 1999 kansi Pirita Syrjänen 199 sivua Virve Sammalkorven esikoisromaani Sinkkuleikki  oli minulle ilmestymisensä aikoihin elämys. Muistan, miten uppouduin romaaniin ja luin sen useamman kerran, koska jokin viihdyttävässä romaanissa vetosi minuun niin voimakkaasti. Sinkkuleikki  on sittemmin kulkenut mukanani muutosta toiseen ja löytänyt aina paik...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...