Siirry pääsisältöön

Anna Burns: Maitomies

Niin se meni. Vainoamista ja saalistusta oli vaikea määritellä, koska se tapahtui pikkuhiljaa. Vähän täällä, vähän tuolla, ehkä, ehkä ei, kenties, en tiedä. Se ilmeni jatkuvana vihjailuna, vertauskuvina, kuvailuna, metaforina. Maitomies saattoi tarkoittaa sitä, mitä arvelin hänen tarkoittavan, mutta saattoi yhtä lailla olla tarkoittamatta yhtään mitään.

Anna Burns: Maitomies
Docendo 2019
alkuteos Milkman 2018
suomentanut Laura Jänisniemi
kansi Luke Bird
399 sivua

Anna Burnsin Maitomies oli täsmävalintani Helmet-lukuhaasteeseen, johon piti löytää Booker- tai Pulitzer-palkittu teos. Burnsin romaani voitti vuonna 2018 The Man Booker -palkinnon ja on kiinnostanut minua jo muutaman vuoden. Nyt olikin hyvä syy piipahtaa kirjastossa poimimassa Maitomies mukaan.

Romaanin minäkertoja on 18-vuotias nuori nainen ja monen mielestä erikoinen. Hän esimerkiksi lukee kirjoja kävellessään, eikä se näytä ympäröivässä yhteisössä erityisen tavanomaiselta.

Erikoisen kiinnostavaksi minäkertoja muuttuu, kun huhut hänen ja Maitomiehen välisestä suhteesta alkavat liikkua. Kiinnostavaksi muuttuminen ei kuitenkaan missään tapauksessa ole sitä, mitä päähenkilö haluaa. 

Romaanissa kuvattu yhteisö nimittäin on senlaatuinen, että parasta olisi olla samankaltainen kuin muut ja mielellään myös mahdollisimman huomaamaton. Huomatuksi tuleminen on vähintään vaivaannuttavaa mutta se voi olla myös vaarallista.

Ympäristöä ei ole nimetty, eikä myöskään henkilöillä varsinaisesti ole nimetty. He ovat kuitenkin erotettavissa toisistaan: joukossa ovat esimerkiksi ehkä-poikaystävä ja ensimmäinen sisko. Nimeämättömyys tekee osaltaan sen, että romaanin miljöö vaikuttaa jotenkin ajattomalta ja universaalilta: ahdistavat ja ihmisiä rajoittavat asenteet ovat mahdollisia ajasta ja paikasta riippumatta; romaanin tapahtumat voi sijoittaa mielessään tulevaisuuteen yhtä hyvin kuin menneisyyteenkin. Jälkimmäinen vaihtoehto tulee väistämättä mieleen, kun miettii kirjailijan taustaa.

Olin alkuun hyvinkin innoissani Maitomiehestä ja luin sitä innolla. Romaani kuvaa hyvin vaikuttavasti muun muassa väkivallan uhkaa, patriarkaattia, oletuksia, henkistä rajoittamista, salailua ja sitä, miten vaikeaa keneenkään on luottaa. Rakenteeltaan teos on kuitenkin aika väsyttävä pitkine lukuineen ja kappaleineen, eikä runsas kuvailu juuri helpota asiaa. On siis pakko myöntää, että välillä väsyin ja kirja jäi lojumaan sivuun, kun en vain jaksanut tarttua siihen.

Joka tapauksessa Maitomies on loppuun asti vaikuttava ja tunnelmaltaan vetävä teos, jossa yhdistyvät jännittävällä tavalla niin huumori kuin hyytävyys. Päällimmäiseksi mieleeni jäi jälkimmäinen. En voi sanoa ihastuneeni mutta ihailen Burnsin taitoa luoda outo ja unenomainen maailma, jossa on samalla jotain viiltävää.

Muualla: Lumiomena.

Helmet 2024 -lukuhaaste: 3. Booker- tai Pulitzer-palkinnon voittanut kirja.

Kommentit

  1. Minä olen joskus yrittänyt lukea tätä, mutta jättänyt kesken. Ehkä kokeilen vielä joskus toisessa mielentilassa uudelleen.

    VastaaPoista
  2. Enpä ole tästä kirjasta koskaan kuullutkaan. Huhut ja ympäristön asettamat rajoitukset kuulostavat juuri sellaiselta vähän ahdistavalta yhdistelmältä, johon en ehkä tällä hetkellä tule tarttumaan. Enkä taida jaksaa kovin kiemuraista kerrontaakaan. Kokonaisuutena varmaan kuitenkin ihan kiinnostava.

    VastaaPoista
  3. Onpa erikoinen tarina. Toisaalta kiinnostaa, mutta mieleeni tuli jo ennen kuin ehdin kirjoituksessasi siihen pisteeseen: onkohan hivenen raskas? Pidän kuitenkin ajatuksesta, että aika ja paikka jätetään määrittelemättä ja tarina on siten universaali.

    VastaaPoista
  4. Minä luin tämän silloin heti tuoreeltaan ja tykkäsinkin, mutta muistan että oli haastava ja sivukaupalla tekstiä ilman hengähdystaukoja. Pohjois-Irlantiinhan sitä on enimmäkseen sijoitettu, niin sen ajattelin lukiessakin.

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa siltä, että en saisi tätä loppuun.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...