Siirry pääsisältöön

Anna Burns: Maitomies

Niin se meni. Vainoamista ja saalistusta oli vaikea määritellä, koska se tapahtui pikkuhiljaa. Vähän täällä, vähän tuolla, ehkä, ehkä ei, kenties, en tiedä. Se ilmeni jatkuvana vihjailuna, vertauskuvina, kuvailuna, metaforina. Maitomies saattoi tarkoittaa sitä, mitä arvelin hänen tarkoittavan, mutta saattoi yhtä lailla olla tarkoittamatta yhtään mitään.

Anna Burns: Maitomies
Docendo 2019
alkuteos Milkman 2018
suomentanut Laura Jänisniemi
kansi Luke Bird
399 sivua

Anna Burnsin Maitomies oli täsmävalintani Helmet-lukuhaasteeseen, johon piti löytää Booker- tai Pulitzer-palkittu teos. Burnsin romaani voitti vuonna 2018 The Man Booker -palkinnon ja on kiinnostanut minua jo muutaman vuoden. Nyt olikin hyvä syy piipahtaa kirjastossa poimimassa Maitomies mukaan.

Romaanin minäkertoja on 18-vuotias nuori nainen ja monen mielestä erikoinen. Hän esimerkiksi lukee kirjoja kävellessään, eikä se näytä ympäröivässä yhteisössä erityisen tavanomaiselta.

Erikoisen kiinnostavaksi minäkertoja muuttuu, kun huhut hänen ja Maitomiehen välisestä suhteesta alkavat liikkua. Kiinnostavaksi muuttuminen ei kuitenkaan missään tapauksessa ole sitä, mitä päähenkilö haluaa. 

Romaanissa kuvattu yhteisö nimittäin on senlaatuinen, että parasta olisi olla samankaltainen kuin muut ja mielellään myös mahdollisimman huomaamaton. Huomatuksi tuleminen on vähintään vaivaannuttavaa mutta se voi olla myös vaarallista.

Ympäristöä ei ole nimetty, eikä myöskään henkilöillä varsinaisesti ole nimetty. He ovat kuitenkin erotettavissa toisistaan: joukossa ovat esimerkiksi ehkä-poikaystävä ja ensimmäinen sisko. Nimeämättömyys tekee osaltaan sen, että romaanin miljöö vaikuttaa jotenkin ajattomalta ja universaalilta: ahdistavat ja ihmisiä rajoittavat asenteet ovat mahdollisia ajasta ja paikasta riippumatta; romaanin tapahtumat voi sijoittaa mielessään tulevaisuuteen yhtä hyvin kuin menneisyyteenkin. Jälkimmäinen vaihtoehto tulee väistämättä mieleen, kun miettii kirjailijan taustaa.

Olin alkuun hyvinkin innoissani Maitomiehestä ja luin sitä innolla. Romaani kuvaa hyvin vaikuttavasti muun muassa väkivallan uhkaa, patriarkaattia, oletuksia, henkistä rajoittamista, salailua ja sitä, miten vaikeaa keneenkään on luottaa. Rakenteeltaan teos on kuitenkin aika väsyttävä pitkine lukuineen ja kappaleineen, eikä runsas kuvailu juuri helpota asiaa. On siis pakko myöntää, että välillä väsyin ja kirja jäi lojumaan sivuun, kun en vain jaksanut tarttua siihen.

Joka tapauksessa Maitomies on loppuun asti vaikuttava ja tunnelmaltaan vetävä teos, jossa yhdistyvät jännittävällä tavalla niin huumori kuin hyytävyys. Päällimmäiseksi mieleeni jäi jälkimmäinen. En voi sanoa ihastuneeni mutta ihailen Burnsin taitoa luoda outo ja unenomainen maailma, jossa on samalla jotain viiltävää.

Muualla: Lumiomena.

Helmet 2024 -lukuhaaste: 3. Booker- tai Pulitzer-palkinnon voittanut kirja.

Kommentit

  1. Minä olen joskus yrittänyt lukea tätä, mutta jättänyt kesken. Ehkä kokeilen vielä joskus toisessa mielentilassa uudelleen.

    VastaaPoista
  2. Enpä ole tästä kirjasta koskaan kuullutkaan. Huhut ja ympäristön asettamat rajoitukset kuulostavat juuri sellaiselta vähän ahdistavalta yhdistelmältä, johon en ehkä tällä hetkellä tule tarttumaan. Enkä taida jaksaa kovin kiemuraista kerrontaakaan. Kokonaisuutena varmaan kuitenkin ihan kiinnostava.

    VastaaPoista
  3. Onpa erikoinen tarina. Toisaalta kiinnostaa, mutta mieleeni tuli jo ennen kuin ehdin kirjoituksessasi siihen pisteeseen: onkohan hivenen raskas? Pidän kuitenkin ajatuksesta, että aika ja paikka jätetään määrittelemättä ja tarina on siten universaali.

    VastaaPoista
  4. Minä luin tämän silloin heti tuoreeltaan ja tykkäsinkin, mutta muistan että oli haastava ja sivukaupalla tekstiä ilman hengähdystaukoja. Pohjois-Irlantiinhan sitä on enimmäkseen sijoitettu, niin sen ajattelin lukiessakin.

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa siltä, että en saisi tätä loppuun.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin...

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia ...