Nuoruus ja kesä kuuluvat jotenkin luontaisesti yhteen Niinpä kesäisiin kuunteluhetkiin valikoitui nuortenkirjakvartetti, jota ei voi laadun puutteesta moittia. Hienoissa teoksissa nuoruus on monella tapaa läsnä kuohuineen mutta ei irrallaan ympäröivästä maailmasta.
He ovat harjoitelleet numeroaan salassa monta kuukautta, mutta eivät ole koskaan esittäneet sitä yleisön edessä. Se ei oikein sovi sirkukseen, missä he tekevät akrobaattisia liikesarjojaan aina hevosen selässä. Numeron on tarkoitus olla kuin yhtä jatkuvaa, loputtoman hidasta ja hallittua liikettä. Se vaatii tasapainoa ja valtavasti voimaa heiltä molemmilta. Kun ei voi ottaa vauhtia tai ”repäistä” itseään liikkeelle, on kamppailtava painovoiman koko mahtia vastaan – ja voitettava se.
Johan Ehnin Hevospojat tuli vastaan kirjasomessa siinä määrin ylistävin kommentein höystettynä, että mielenkiintoni heräsi. Romaani yhdistää kaksi aikakautta: Vuonna 2014 tukholmalainen nuorukainen Anton tutustuu työnsä kautta lähes satavuotiaaseen Alexander ”Sasha” Kovaciin, jonka kanssa yhteyden rakentaminen ei onnistu aivan mutkitta. Vähitellen avautuu näkymä siihen, miten vanha mies on päätynyt puhumattomana Ruotsiin. Taustalta löytyy kuohuvaa historiaa, johon linkittyvät muun muassa tšekkoslovakialainen lastenkoti, rakas ystävä, sirkus ja Hitlerin Saksa.
Myönnän, että alkuun minulla oli romaanin kanssa hieman käynnistymisvaikeuksia. Ehkä odotukseni olivat kasvaneet turhan korkeiksi, kun ihmettelin, minkä tässä nyt oikein pitäisi vedota.
Mutta sitten jotain tapahtui, ja kertomus alkoi vetää puoleensa toden teolla. Erityisesti minua kiinnosti mennyt aika. 2010-luku tuntui kehyskertomukselta, mutta kaiken ydintä tuntui olevan se, mitä tapahtui vuosikymmeniä aikaisemmin. Toki myös nykyajan kuvauksella on romaanissa paikkansa, sen kautta hahmottuu hienosti paitsi elämänkulun vääjäämättömyys myös se, miten sateenkaari-ihmisten kohtelu on vuosien aikana muuttunut.
Uskomatonta, että toinen näistä marmoriveistoksista, joiden virheettömässä ruumiissa lihakset ja verisuonet erottuvat niin selvästi, on tuo mykkä, pelkkää luuta ja nahkaa oleva olento, joka nyt elelee kosteassa ja täyteen ahdetussa keittiössä tuolla lasiovien takana. Miten ihmeessä elämä voi olla tällaista? Miksi ihmisen täytyy tulla vanhaksi ja kuihtua olemattomiin? Muuttua höperöksi, kuolata ja alkaa käyttäytyä niin hankalasti, ettei kukaan enää halua tulla häntä kovin lähelle? Se tuntuu aivan tarpeettoman julmalta, Anton ajattelee. On jo kyllin rankkaa elää ja yrittää selvittää, mitä täällä pitäisi tehdä sinä aikana, jonka täällä viettää. Onko ihmisen kuorenkin kaiken lisäksi tuhouduttava?
Hevospojat on vaikuttava ja tunteisiin käyvä romaani siitä, miten nuorukainen ja vanha mies löytävät lopulta yhteyden toisiinsa. Anton ymmärtää, että häntä ja Sashaa yhdistävät homous ja rakkaus hevosiin. Hän oivaltaa myös, miten erilaisessa maailmassa hän saa elää verrattuna vanhukseen – historian tunnistaminen ja ymmärrys nousevat merkityksellisiksi, ja sekin ilahduttaa. Samalla tulee muistutus siitä, että kaikkea saavutettua ei suinkaan tule pitää itsestäänselvyytenä, saati pysyvänä asiaintilana.
Vaikka kertomuksen maailmaan pääseminen vei aikansa, on teos elävä ja sen henkilöille huomaa toivovansa hyvää. Sirkus ja menneisyyden hehkuva Berliini nousevat mielikuviksi niin värikkäästi, että en voi olla pohtimatta, miten Hevospojat toimisi elokuvana.
”Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja”, arvioi Siniset helmet. Olen samaa mieltä.
**********
Torille tulee pari ukkoa / He tuijottavat Nellaa pitkään / Nella nousee, lähtee kirjastoon / Istuu siellä, kunnes arvelee, / että joiltakin loppuu pian koulu / Kumpi laahustaa hitaammin, / päivä vai Nella kotiinsa
Dess Terentjevan säeromaani Ihana ihastutti pari vuotta sitten, ja siksi päätin ottaa kuunteluun Zenon. Vaikka kertomus tarjoaa kuunneltavaa vain parin tunnin verran, on kokonaisuus sekä kiinnostava että toimivalta vaikuttava kuva yhdestä ajanjaksosta nuoren ihmisen elämää.
Romaanin päähenkilö on pienellä paikkakunnalla asuva kahdeksasluokkalainen Nella. Hän seurustelee Eetun kanssa mutta tunnistaa olevansa muutakin. Hän kertoo poikaystävälleen olevansa bi, mutta Eetu ei ymmärrä pitää asiaa omana tietonaan. Pian Nella saa huomata olevansa ylenkatseen ja suoranaisen pilkan kohteena.
Nellan isosisko on valmis heiluttamaan sateenkaarilippua. Nella sen sijaan haluaisi vain olla oma itsensä ja tulla hyväksytyksi sellaisenaan. Mutta onko hänelle tilaa olla jotain muuta kuin sellaista, mitä ympäröivä yhteisö pitää tavallisena?
Nellasta bi-lippu on kauniin värinen
Violetti ja pinkki eivät kuitenkaan sovi Nellalle,
hän tykkää enemmän maanläheisistä väreistä
Nellan lisäksi säeromaanin sivuilla saa tilaa joutsen, ehkä tapahtumapaikka Joutsenoon viitaten. Pienet anekdootit uljaasta linnusta kertovat oivasti myös Nellasta.
Zeno tuntuu tavoittavan hienosti nuoren ihmisen kokemusmaailmaa. Kuva seksuaalista identiteettiään hahmottavasta nuoresta vaikuttaa sellaiselta, että se voisi olla todellinen. Samalla kuvasta tulee sekä vaikuttunut että surullinen olo: sitä toivoisi, että nykyaikana myös pienillä paikkakunnilla jokaisella olisi tilaa olla oma itsensä.
Muualla: Amman lukuhetki.
Helmet 2024 -lukuhaaste: 39. Kirjassa on bi- tai panseksuaalinen henkilö.
**********
Kummajaispeura istuu yöllä mun rinnan päällä ja tökkii mua pitkillä, luisevilla sormillaan. Sen sarvet raapii kattoa. Koko huone muistuttaa hautaa. Mun ruumis on raskas, halvaantunut kauhusta. Yritän sulkea silmät, mutten pysty. Voin vaan seurata avuttomana, miten Sarvijumala vetää musta irti joustavia, valkoisia haituvia.
Lauri havahtuu sairaalasta vakavan auto-onnettomuuden jälkeen. Hänen äitinsä on menehtynyt ja isä makaa tiedottomana sairaalavuoteessa. Lauri muuttaa serkkunsa luokse. ”Niin pitkäksi aikaa kuin tarvii”, serkku Niko vanhempineen lupaa.
Pian Lehdon perheen luokse muutettuaan Lauri näkee metsän reunassa valtavan peuran. ”Pitkä, ihmismäinen hahmo resuisessa viitassa ja sarvet päässä” ei jätä Lauria rauhaan, eikä rauhaan jätä myöskään muisto viimeisistä hetkissä autossa, kun äiti oli vielä hengissä, kun isä ajoi ja Lauri oli kyydissä, kun perhe oli vielä koossa.
Nikon luona Lauri toipuu onnettomuudesta ja elää poikkeuselämää muutenkin, sillä pandemia asettaa omia rajoituksiaan. Samalla hän yrittää elää tavallista nuoren elämää, tapaa uusia ihmisiä ja kiinnostuukin joistakin. Erityisesti häntä kiinnostaa pari, kolme vuotta vanhempi Vilja-Maaria, jossa on jotain erityistä.
Magdalena Hain nuorille suunnattu kauhuromaani voitti viime vuonna lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian. Ainakin näin aikuisen silmin luettuna teos on todella vakuuttava: nuoren Laurin kokemuksia ja ajatuksia kuvataan monipuolisesti ja ehyesti. Vaikka romaanissa on monenlaisia elementtejä kuolemasta, surusta ja mielenterveydestä rasismiin ja nuoruuteen ja vaikka kaikkea ympäröi vielä kauhu, pysyy kokonaisuus upeasti koossa ja pitää otteessaan alusta loppuun. Ja varsinkin lopussa ote käy niin tiukaksi, että kirjaa on mahdotonta jättää edes tauolle.
Niina Tolosen arvio Tähtivaeltajassa.
Helmet 2024 -lukuhaaste: 30. Kirja, jossa ei ole nimettyjä tai numeroituja lukuja.
**********
Silti se oli houkutteleva tehtävä: että sai toivoa mitä vaan. Naksautin tussin auki ja kirjoitin lappuun yhden sanan pienenpienin kirjaimin. Mutta eihän sellaista saanut toivoa. Pyörittelin lapun nopeasti oikein tiiviille rullalle ja tungin farkkujen taskuun, siihen kapeaan joka on ison taskun sisällä lantioluuta vasten. Seinälle kiinnitettävään lappuun tekstasin jotain kevyttä ja samantekevää, muiden silmille sopivaa.
Taina Niemi voitti käsikirjoituksellaan Otavan nuortenromaanikilpailun, ja kansien väliin päätynyt Ämpärikesä onkin mainio nuortenkirja. Siinä eletään nimen mukaisesti kesää. Suvivirsi on juuri laulettu ja joukko nuoria on valmiina aikaan ilman koulun vaatimuksia.
Vaikka sitä helposti yhdistää nuoret, kesän ja vapauden yhteen, Ämpärikesä osoittaa, että toisinkin voi olla. Romaanin nuorilla on monenlaisia huolenaiheita ja haasteita – sellaisiakin, jollaisia aikuisuuteen vasta valmistautuvilla ei soisi olevan. Niemen romaani muistuttaakin osuvasti siitä, miten ulospäin huolettomalta näyttävään elämänvaiheeseen voi sisältyä isoja murheita.
Romaanin tarinankerronta rakentuu muutaman päivän ajalle eri näkökulmien kautta. Jeren kotona ei ole kaikki aivan hyvin, Arttu on hyväosaisen perheen kasvatti mutta pelottava, Matilda on lähdössä reissuun Merin kanssa, Saana suree ja Samu elättelee toiveita rakkaudesta. Henkilöiden tarinat risteävät ja alkukesän päivissä ehtii tapahtua paljon. Yksi mieliä kuohuttava tekijä on ennen kesälomaa koulusta tullut tehtävä, jossa piti laatia kesää varten bucket list.
Vaihtelevat näkökulmat tekevät äänikirjan seuraamisesta tarkkuutta vaativaa: joitakin kertoja piti palata taaksepäin varmistamaan, kenen silmin kesää nyt katsellaankaan. Kokonaisuus on kuitenkin eheä ja toimiva, ja ainakin tällaisen täti-ihmisen korviin kerronta tuntuu sopivan nuorekkaalta.
Muualla: Kirjavinkit ja Siniset helmet.
Olen lukenut vain Sarvijumalan, joka oli todella hyytävä kauhukirja. Uskon, että kirjalle on paljon lukijoita. Kirjalla on hurjan hieno kansikuva ja nimi.
VastaaPoistaSarvijumalan olen näistä lukenut. Muutkin kiinnostaa!
VastaaPoista