Siirry pääsisältöön

Oona Pohjolainen: Äkkimakea

Mio halusi, että Adam näkisi hänet samalla tavoin kuin hänen miljoonat Instagram-seuraajansa. Maitomaisen makean filtterin läpi. Hän halusi, että hänen kasvonpiirteensä järjestäytyisivät täydellisen harmonisina kokonaisuuksina hänen luustonsa ympärille, katsoisipa Adam häntä mistä kulmasta hyvänsä. Näiden nappisilmien ja nöpönenän taakse ei kätkeytynyt mitään epäilyttävää. Ei mitään poikkeavaa, hälyttävää, outoa. Niitä asioita kannattaisi etsiä muualta. Niitä näki auton ikkunan ulkopuolella ohi lipuvien bussikatosten penkeillä istuvissa hahmoissa, kommenttikenttien käyttäjätunnusten takaa avautuvissa tunkkaisissa taajuuksissa. Ne ihmiset olivat toisenlaisia. Heillä ei ollut mitään tekemistä Mion kanssa.

Oona Pohjolainen: Äkkimakea
Kosmos 2024
kansi Iida Pohjolainen
256 sivua

Amman lukuhetki sai minut kiinnostumaan Oona Pohjolaisen Äkkimakea-romaanista ottaessaan kantaa Hesarin arvioon, jossa romaani määritellään muun muassa sokerisesti juonivetoiseksi. Otimmekin Pohjolaisen ensimmäisen oman romaanin lukupiiriimme käsiteltäväksi, ja keskustelua teos kyllä herätti – sivusimmepa keskustelussamme myös Arttu Seppäselle kritiikkiä.

Romaanin päähenkilö on Mio, nuori ja tarkoituksella sukupuoleton poppari, jonka koko maailma tuntee. Hän on osa valtavaa viihdekoneistoa ja jotta tähti ei liikaa pääse himmenemään, on jotain keksittävä. Mion tiimi saakin idean: Mion ja artistitähti Adamin välille luodaan suhde, jotta medialla riittää kohistavaa. Ongelma vain on se, että Mio inhoaa Adamia ja uskoo tunteen olevan molemminpuolinen.

Ei tietenkään ole hirveän suuri yllätys eikä varmaankaan pahaa spoilaamista kertoa, että kaksikon välit lämpenevät kyllä aikanaan. Jonkinmoinen yllätys minulle kuitenkin oli se, että vaikka kustantajakin käyttää takakannessa sanaa sokerinen, on Mion tarina minusta enemmänkin surullinen. Kepeyttä on lähinnä siinä, miten Mio elää luksuselämää ihailtuna tähtenä, mutta samaan aikaan kiiltokuvan toinen puoli on kovin tumma.

Joka tapauksessa Mion tarina on kiinnostava. Romaanissa avautuu pinnalle päin hohdokkaasta elämästä sellaisia puolia, että ajoittain puistattaa. Mion puolelle on helppoa asettua, ja samaan aikaan taviselämä tuntuu mukavan turvalliselta.

Mio on tähtenä henkilö, jota katsellaan etäältä, vaikka jotkut fanit pyrkivätkin liian lähelle. Lukijana koin jääväni etäälle minäkin, ikään kuin olisin katsellut jonkinlaista hieman utuista esitystä. Ehkä en ole kirjalle aivan ominaisinta kohderyhmää, ja toivoisinkin Äkkimakean päätyvän tähteydestä haaveilevien ja aiheesta kiinnostuneiden (nuorten) lukijoiden käsiin.

Teoksen maailma veti nopeasti puoleensa, ja alkuun luinkin romaania innolla. Jossain kohtaa hieman väsähdin mutta pohdittavaa romaani tarjosi tämän tästä. Siinä määrin paljon päähenkilö kiinnostustani herätti, että jäin pohtimaan esimerkiksi hänen taustaansa: siitä annettiin pieniä vihjeitä mutta enemmänkin olisin voinut siihen perehtyä.

Joka tapauksessa Äkkimakea on kiinnostava romaani, joka sukeltaa syvälle vieraaseen maailmaan. Pohjolainen kirjoittaa hyvin ja onnistuu yhdistämään taitavasti pintakiillon ja pinnan alla kytevät tunteet kokonaisuudeksi, joka vie labyrinttia pitkin kohti eräänlaista käännettä.

Kommentit

  1. En ole tätä ainakaan vielä kuunnellut, mutta olisi kiva vaihtoehto maalaisromantiikalle, jota on niin runsaasti tarjolla.
    Ei tällainen kirja toimi minun mielestäni ollenkaan, ellei siellä takana ole jotain draamaa, eli sitä surullista puolta. Pitäähän sokerisuutta tasapainottaa.

    VastaaPoista
  2. Olipa kiva kun otitte kirjan lukuun, ja olisipa ollut hauska olla kuuntelemassa keskusteluanne! Tunnistan samoja asioita kirjassa kuin mitä sinäkin bongasit. Ja tosiaan, ei tästä tule ollenkaan sellainen fiilis, että tekisi mieli tähtiuralle.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin...

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia ...