Olin kuvitellut, ettei Nyy Jorkiin tulisi talvea lainkaan, mutta kyllä sielläkin satoi vähän lunta. Joulukuussa äidin maitohinkki jäätyi keittiön seinäkomerossa ennen kuin isä muisti tukkia tuuletusluukun. Veikon jobi päättyi, hedelmäkauppias häipyi toiseen kaupunkiin eivätkä muut kauppiaat tarvinneet juoksupoikaa. Kävimme Veikon kanssa kansopissa katsomassa aseita, mutta siellä ei ollut samanlaista revolveria kuin Dianalla, muita kylläkin.
Luin vuosia sitten Tulisiiven, joka aloitti Kuuran suvusta kertovan trilogian. Kun avausosa sijoittui 1930–40-luvulle ja vei Amerikasta Neuvosto-Karjalaan, ollaan nyt 1800-luvun loppupuolella ja varsin tiiviisti unelmien maassa, jossa kaiken pitäisi olla mahdollista. Kuuran perhe matkustaa Amerikkaan ja asettuu ”Nyy Jorkiin”, mistä matka jatkuu länteen, siellä kun mahdollisuuksia pitäisi olla vielä enemmän.
Kuuran perheen tarinaa kerrotaan Yrjön silmin. Amerikassa hän saa nimekseen George, oppii pian kielen ja saa uusia tuttavuuksia. Eräs heistä kertoo preerian antimista, ja pian perhe matkustaakin pois suurkaupungista ryhtyäkseen uudistilallisiksi. Kauan ei George ehdi perheensä kanssa uutta kotia asustaa, sillä hän päätyy intiaanien kaappaamaksi ja viettää vuosia alkuperäiskansan parissa.
Romaanin ajallinen miljöö on kiinnostava, sillä eletäänhän meren takana suurten mullistusten aikaa. Uusi manner on valloitettu ja valloittajat raivaavat itselleen yhä enemmän tilaa huomioimatta alkuperäiskansojen elintapoja. Tälle rajapinnalla George asettuu väistämättä, kun hän tutustuu kaappajiensa elämäntapaan ja ajatuksiin. Ymmärrys maailmojen erilaisuudesta vertautuu uudelleensyntymään.
Kiepahdin pystyyn ja katselin Harmaan Puhvelin kylää, keittosavuja, vettä kantavia naisia, painivia lapsia, tiipiin edessä istuvia sotureita, jousella ampuvia nuorukaisia, auringon paisteessa lepäileviä koiria. Kukaan ei puhunut jobeista ja manista, ihminen ei tarvinnut jobeja ja mania, jos hänellä oli ruokaa ja juotavaa. Oivallus nyrjäytti ajatukseni ja luulen, että sillä hetkellä kaikki vanha irtosi minusta ja putosi pimeyteen. Preerian tuuli oli huuhtonut pääni puhtaaksi ja olin syntynyt uudestaan.
Romaanissa kiinnostavaa ja ajatuksia herättelevää onkin nimenomaan se, miten erilaiset maailmat väkisin törmäävät. Jälki ei ole kaunista, eikä välissä oleminen ole helppoa. Yrjö kuitenkin näkee kenties enemmän kuin moni muu.
Olin maailmojen välissä enkä tiennyt, mikä oli oikein ja mikä väärin. Se sai sydämeni särkymään ja itkin yhä vuolaammin niin, että maailma hukkui suolaisiin kyyneleihini ja tulva peitti kaiken alleen.
Haukansilmä on todellinen seikkailukertomus, joka tuo mieleen vanhat villin lännen tarinat. Verenvuodatukselta ei vältytä eikä vauhtia useinkaan hillitä. Kertomus ei kuitenkaan ole vain aseiden kolistelua ja kavioiden kapsetta, vaan siitä löytyy myös syvyyttä. Sen äärellä ei voi olla pohtimatta vaikkapa sitä, miten alkuperäiskansoja ja luontoa on kohdeltu ja kohdellaan.
Yrjö – George – on kertojana kiinnostava, kaaddämmit. Hän kasvaa lapsesta aikuiseksi kovien kokemusten kautta, ja koska kaikki kerrottu suodattuu hänen kauttaan, ei ole muita vaihtoehtoja kuin kuunnella. Tarinaniskijänä Yrjö on verraton, ja hänen edesottamustensa parissa kyllä viihtyy. Siitä, miten luotettavana häntä voi pitää, voidaan tietenkin olla montaa mieltä. Mutta sillä ei oikeastaan ole merkitystä: joskus on vain niin mukavaa heittäytyä lennokkaan kertomuksen vietäväksi.
Kuuntelin tämän viime viikolla, kun näin muistutuksen trilogian olemassaolosta toisessa blogissa. En tiennyt silti etukäteen muuta kuin ajankohdan ja lähdön siirtolaisiksi Amerikkaan, mikä oli hyvä koska suuri seikkailu tuli sitten yllätyksenä. Hyvä myös sinänsä, että en olisi ehkä ryhtynyt kuuntelemaan koko kirjaa, jos olisin tiennyt kaiken tuon..... Ei tämä ihan Tulisiiven tasolle minulla noussut, mutta **** kyllä annoin.
VastaaPoistaPidin tavattomasti Tulisiivestä, se oli niin vaikuttava, että jotenkin tähän en sitten uskaltanut tarttua. Nyt sain postissa myös kolmannen osan, joten tämä olisi syytä ottaa pikimmiten lukuun. Pidän Koskisen tavasta kirjoittaa historiaa.
VastaaPoista