Kaupunki muistutti huvipuistoa. Talojen julkisivuja peitti kirjavien valojen sekamelska, jonka rinnalla taivaan tähdetkin joutuivat häpeään. Kattojen yllä papatti lentokone. Yhtäkkiä ylhäältä alkoi sataa tinapaperilantteja. Ohikulkijat katsahtivat taivaalle ja kumartuivat noukkimaan lappusia. Fabianin mielessä häivähti satu pikkutytöstä, joka nostaa paidanhelmansa vangitakseen taivaalta satelevia taalereita. Hän sieppasi ohikulkijan hatunlieriltä itselleen lantin. ”Tervetuloa Exotik-baariin, osoite Nollendorfplatz 3, Kauniita naisia, eläviä alastonpatsaita, samassa talossa täysihoitola Condor”, tinapaperissa luki. Hetkessä Fabian kuvitteli itsensä ilma-aluksen lentäjäksi joka katsoi ylhäältä nuorta miestä Joachimstraßella ihmisjoukon tuoksinassa, lyhtyjen ja näyteikkunoiden valoissa, kuumeiseen hehkuun syttyneiden öisten katujen vilskeessä. Miten pieni se mies oli. Ja hän itse oli tuo mies!
Erich Kästnerin romaani Tuuliajolla Berliinissä on julkaistu alkujaan jo vuonna 1931. Nyt teoksesta on saatu uusi suomennos, ja koska minua kiinnostaa niin 1900-luvun alkupuolisko kuin myös Berliini – kyllä, olen katsonut Babylon Berlinin ja Lupausten linnakkeen – päädyin varaamaan Kästnerin romaanin kirjastosta itselleni.
Sainkin käsiini varsin kiintoisan kertomuksen. Sen päähenkilö on nuori mies, Fabian, lupaava mainostoimittaja. Hän elää kuljeskelevaa elämää seuranaan usein ystävänsä Labude, eikä kummankaan pyrkimyksistä tavoitella vakiintuneempaa elämäntapaa oikein tule mitään. Kun Fabian saa potkut työstään, näyttäytyy ympäröivä yhteiskunta paitsi epävakaana myös paikoin absurdina – maailma on kaoottinen, sekava ja ennustamaton, kenties sotaa enteillen.
Jossain määrin sekava on myös Kästnerin romaani. Se koostuu tilanteista, jotka ovat kuin välähdyksiä romaanihenkilöiden ja erityisesti Fabianin todellisuudesta. Mutta kyllä kertomukseen punainen lankakin muodostuu, kun sen antaa niin tehdä. Samaan aikaan välähdyksittäin romaani on hyvin kuvallinen: on varsin vaivatonta kuvitella mielessä Fabian astelemassa 1930-luvun Berliinissä, ja juuri tällaisissa hetkissä tavoitan romaanin voimaa, hienoa tunnelmaa.
Paikka paikoin kuitenkin koen, etten aivan pysy perässä enkä aivan hahmota, mistä on kysymys. Suomentaja Vesa Tapio Valon jälkisanat ovat suureksi avuksi, mutta en niidenkään tukemana ole aina kartalla niin hyvin kuin toivoisin.
Tuuliajolla Berliinissä ei ehkä ole varsinaisesti minun kirjani, vaikka monesta asiasta sen äärellä nautinkin. Lopetus onnistui viimeistään saamaan pään pyörälle mutta myös vakuuttamaan, että Kästnerin aikanaan sensuurin kynsiin joutunut teos kannatti lukea.
Sadan vuoden lukuhaasteessa Erich Kästnerin teos kuittaa 1930-luvun.
Piti oikein lukea uudestaan alun lainaus, en ollut ensimmäisellä kerralla mieltänyt että siinä voisi olla lähes sadan vuoden takainen ajankohta! Mielenkiintoista!
VastaaPoistaHarmi että oli niin sekava ja päätä pyörryttävä.
Tässä on tosiaan kiehtovaa modernia tunnelmaa. Kannattaa kuitenkin tutustua, jos esimerkiksi tuo aika kiinnostaa.
PoistaJotenkin tästä tulee mieleen Natalia Ginzburgin Kieli jota puhumme, sekä ajankuvan (tosin Italiassa) että haastavan rakenteen puolesta. Kiva kuitenkin, että näitä vanhempia teoksia suomennetaan ja luetaan!
VastaaPoistaOn tosiaan kiva, että vanhempiakin teoksia tulee uudelleen esille. Tässä yllätti varsin moderni maailma, ja ajallinen konteksti on tietenkin kiehtova.
Poista