Siirry pääsisältöön

Lynn Messina: Murha paremmissa piireissä

Koko päivällisen ajan neiti Beatrice Hyde-Clare kuvitteli nakkelevansa ruokaa Kesgraven herttuan, Damien Matlockin, ylle. Ammukset vaihtuivat ruokalajista toiseen – kalakakkusia oliivitahnalla, täytettyjä tomaatteja, vasikanpaistia, uppomunia, lohifileitä, marenkia hedelmäsäilykkeillä – mutta mielleyhtymä säilyi. Herttuan korjatessa heidän isäntänsä lordi Skeffingtonin lausuntoa siitä, montako alusta Nelsonilla olikaan ollut komennossaan Niilin taistelussa, Bea kuvitteli paiskaavansa kokonaisen lautasellisen etanoita á la tartare miehen päähän. Ajatus herttuasta ravistelemassa persiljaa kultaisilta kiharoiltaan huvitti häntä suuresti. Bea tukahdutti virnistyksen kuvitellessaan, miten leivänmurut takertuisivat miehen jykevään, kulmikkaaseen leukaan.

Lynn Messina: Murha paremmissa piireissä
Aula & Co 2023
alkuteos A Brazen Curiosity 2018
suomentanut Nelli Hietala
kansi Noora Karlsson
272 sivua

Murha paremmissa piireissä avaa Beatrice Hyde-Clare ratkaisee -sarjan ja tutustuttaa lukijansa 26-vuotiaaseen naiseen, jonka kohtaloksi tuntuu jäävän elämä sukulaisten armollisuudessa varassa. Sukulaistensa kanssa Beatrice on saapunut englantilaiskartanoon seurustelemaan muiden parempiosaisten kanssa. Bea ei oikein tunne kuuluvansa joukkoon eivätkä häntä kiinnosta mahdolliset avioliittotunnustelut – sellaisiin hän kokee olevansa paitsi jo liian iäkäs myös liian harmaa.

Kun Bea hiippailee iltayöstä kartanon kirjastoon etsimään itselleen luettavaa, hän törmää kahteen henkilöön. Toinen on kuollut, toinen hyvinkin elossa. Jälkimmäinen on myös innokas määräilemään, miten kuolleen kanssa tulee toimia, ja Bea joutuu myöntymään ja vaikenemaan vasten tahtoaan. Nokkela nainen ei kuitenkaan suostu siihen, että jättäisi kuolemantapauksen selvittämisen muille, ja niinpä hän ryhtyy tutkimaan murhaa, jota ensi alkuun väitetään itsemurhaksi. 

Murha paremmissa piireissä on historiallinen hyvän mielen dekkari, jonka päähenkilö on varsin moderni ja aikansa ahtaita raameja koetteleva naisihminen. Vaikka Bea tietää itsekin olevansa ulkonäöltään vaatimaton, on hänellä älyä vaikka muille jakaa. Sosiaalisesti taitava harrastelijaetsivä ei jää sanattomaksi edes jykeväleukaisen Kesgraven herttuan edessä, ja hänen keskustelutaitonsa tulevat tarpeeseen, kun hän haastattelee kartanoon asettuneen seurueen jäseniä. Periaatteessahan jokainen on epäilty.

Lynn Messinan dekkari on leppoisa ja paikoin niin hauska, että sen äärellä tuli naurahdeltua ääneen. Päähenkilö Beatrice on historialliseen miljööseen nähden hyvällä tavalla raikas, ja hänelle sopivan vastineen tarjoaa herttua, jonka kanssa on pakko pitää tiettyä etäisyyttä ajan normien mukaan. Teoksen henkilögalleria on karikatyyrimaisine hahmoineen vallan mainio, eikä englantilaisessa kartanomiljöössäkään ole valittamista. 

Mielenkiinnolla jään siis odottelemaan, minkälaisiin selvitystöihin Beatrice Hyde-Clare jatkossa päätyy. Sarjassa on kuulemma jo useita osia olemassa, joten toivottavasti niitä kustannetaan suomeksi jatkossakin.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Aika usein luen tämätyyppiset englanniksi niin eivät suurimmat "kökköydet" häiritse ihan niin paljon. Hivenen tulen ennakkoluuloiseksi, kun mainitaan sankarittaren haastattelevan epäiltyjä (yleensä se johtaa turhan noloihin tilanteisiin ja vaatii kirjailijalta taitoa välttää liika epäuskottavuus) - Ehkä tätä pitää kuitenkin kokeilla, kun kerran on suomennettukin. Tätä genreä ei liikaa kotimaisella ole luettavissa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tämä kyllä toimii vallan mainiosti. Sanailu on nokkelaa eikä päähenkilö vaivu liian romanttisiin höttöihin vaan pysyy raiteillaan. 😁

      Poista
    2. Hyvä kuulla :-) Pistin lukulistalle. Sopivaa vapun piristystä luulisin. Hauskaa vappua!

      Poista
  2. Tämä oli ihan hauska ja viihdyttävä. Ei verta eikä suolenpätkiä, vaan ns. cozy tai palapelidekkari. Luen lisääkin, jos suomeksi tulee, tai ehkä voisin kuunnella englanniksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samoja adjektiiveja voisin minäkin tästä käyttää. Ja samoin, voisin lukea lisääkin.

      Poista
  3. Mulla on aivan sama fiilis kuin Minnalla, nämä on just hyviä kevyiksi enkkukirjoiksi luureihin! Pikkasen jäi myös siitä Benedictin Joulun murhapelistä jälkitunne, että olisi ehkä toiminut englanniksi edes vähän paremmin... Mutta toisaalta, tämä vaikuttaa hauskalta, joten miksei, jos on yhtä hyvin kirjoitettua kuin esim Sujata Masseyn Perveen Mistryt. Lainauksesta tuli mieleen, että nyt on Bridget Jones tehnyt aikamatkan 😃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vertaus tuo Bridget Jones! 😁 Tästä tuli vähän sellainen olo, että nykyajan nainen on paiskattu menneisyyteen keskelle kunnon kartanomeininkiä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat