Siirry pääsisältöön

Vuokko Hurme: Kiepaus

Kun Kiepaus tapahtui, ihmiset, autot, koirat ja männynkävyt putosivat humisten kohti taivasta. Suuri osa taloista lähti myös, ne, joiden perustukset eivät kestäneet. Ja niitä oli paljon, sellaisia taloja. Sinne lensi koko se maailma, jonka minä tunnen vain kirjoista. Osa lensi kiljuen, osa karjuen, osa hiljaisesti häviten. Ja pamahdukset ja rämähdykset ja kaiken maailman maaperän karjahdukset seurasivat toisiaan. Vedet kohisivat valtavalla voimalla meristä ja järvistä, ja merenpohjat itkivät vielä päiviä, valuttaen viimeisetkin pisaransa pohjamutien ja kallionkolojen uumenista.

Vuokko Hurme: Kiepaus
S&S 2017
kuvitus Susanna Iivanainen
249 sivua

Luimme kolmasluokkalaisen kanssa yhdessä Vuokko Hurmeen romaanin Kiepaus, joka on Huimaa-fantasiasarjan avausosa. Se tutustuttaa paitsi päähenkilö Lennaan, myös ylösalaisin kääntyneeseen Kardumin kaupunkiin. 

Kardum on syntynyt jo vuosia ennen Lennaa. Kiepaus käänsi maailman ympäri siten, että puoleensa ei enää vedäkään maa vaan taivas. Ulkona ei voi liikkua ilman vaijereita, jollei halua tipahtaa loputtomalle taivaalle.

Lennan elämän keskipiste on kerrostalo, jossa hänen perheensä koti sijaitsee. Muutapa hän ei olekaan juuri nähnyt: lasten on määrä pysyä sisätiloissa turvassa sillä aikaa, kun aikuiset käyvät vaijereiden varassa hoitamassa tärkeitä asioita ulkosalla. 

Lennalla ei kuitenkaan ole isommin valittamista, eihän hän oikein muusta tiedäkään. Meidän tuntemamme maailma on Lennalle vieras, jotain vain kuvista nähtyä. Hänen maailmassaan maa on yläpuolella ja taivas alhaalla, katossa kävellään ja lattia on ylhäällä. 

Mutta sitten tapahtuu erikoisia asioita. Ensinnäkin Lenna pääsee retkelle. Toiseksi puhdas vesi alkaa loppua. Aikuisten on aika tehdä suuria päätöksiä, ja kun he päättävät lähteä etsimään parempaa tulevaisuutta muualta, on lasten määrä seurata.

Muuttunut maailma on kuvattu tässä lasten fantasiaromaanissa taitavasti. Yksityiskohdat ovat tarkkoja ja kiepahtaneeseen ympäristöön sopivia. 

Romaani on tunnelmaltaan lempeä mutta samaan aikaan myös jossain määrin melankolinen. Päähenkilö joutuu kokemaan menetyksiä ja pelkäämään – vaikka Kardum on Lennalle tuttu, on siinä myös jotain huolestuttavaa. Vaikka aikuiset yrittävät piilottaa huolensa lapsilta, vaistoaa Lenna 8-vuotiaan viisaudellaan, että jokin on vinossa. 

Kolmasluokkalainen lukukaverini piti Kiepausta hiukan ahdistavana. Kovin herkille lapsilukijoille sitä ei välttämättä kannatakaan luettavaksi tarjota. Toisaalta kertomuksessa on myös toivoa ja luottamusta tulevaan. Lopetus on sellainen, että jatko-osa Kaipaus jäi kiinnostamaan.

Kommentit

  1. Kuulostaa aika pelottavalta maailmalta. Oon lukenu yhen sarjakuvan, jossa maan painovoima katos ja kävi aika samallain ku tossa kirjassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan pelottavalta vaikuttava maailma. Lapsilukijan kanssa sitä tuli mietittyä aika paljonkin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat