Siirry pääsisältöön

Ninni Schulman: Tyttölapsi nro 291

Miten paljon itkin sairaalassa puolen ensimmäisen elinvuoteni aikana? Kuuliko minua kukaan? Kunpa siitä olisi maininta potilaskertomuksissa.

Ninni Schulman: Tyttölapsi nro 291
Tammi 2022
alkuteos Flickebarn Nr. 291
suomentanut Katriina Huttunen
kansi Lotta Kühlhorn
197 sivua

Tunnettu dekkaristi Ninni Schulman romahtaa, kun liitto puolison ja yhteisten lasten isän kanssa päättyy avioeroon. Hän päätyy psykiatriseen hoitoon ja samalla tarkastelemaan koko elämäänsä ja erityisesti lapsuuttaan, joka oli erikoinen.

Kun Ninni syntyi, hänellä oli vaikea selkävamma. Sitä piti hoitaa pitkillä sairaalajaksoilla ja rajuin keinoin. Ninni joutuu jo varhain viettämään pitkiä aikoja vieraiden ihmisten hoivissa, erossa vanhemmistaan. 

Elinkelvoton. Epänormaali. Lääketieteellinen mysteeri, arvoitus joka piti ratkaista.

Avioero "vetää maton jalkojen alta" ja Ninni päätyy pohtimaan, mistä hänen pelkonsa kumpuavat. Hän toipuu avioerostaan samalla kun tutkii vanhoja potilasasiakirjojaan ja itseään, käy terapiassa ja elää arkea.

Lukijan silmien eteen piirtyy ravisteleva ja paikoin jopa kauhistuttava kertomus siitä, miten sairasta lasta on kohdeltu 1970-luvulla ja minkälaisin pakkokeinoin lasta on hoidettu. Tarkoitus on toki ollut hyvä, mutta kohtelun jäljet näkyvät vielä aikuisuudessakin. Niitä jälkiä Schulman tutkii, muistojensa ja asiakirjojen avulla hän luo kuvaa lapsesta, joka jätetään kerta toisensa jälkeen yksin.

Tyttölapsi nro 291 on vaikuttava ja omakohtainen romaani Ninni Schulmanin elämästä lapsuudesta nykyhetkiin. Schulman avaa koskettavasti kokemuksiaan erilaisuudesta, häpeästä ja vaikeuksistaan hyväksyä itseään. Omaelämäkerrallinen teos on järisyttävä ja muistuttaa siitä, miten tärkeää ihmisen on olla lähellä muita ja kokea tulevansa hyväksytyksi.

Muualla: Leena Lumi ja Kirjasähkökäyrä.

Helmet 2022: 17. Kirja on aiheuttanut julkista keskustelua tai kohua.

Kommentit

  1. Surullinen lapsuus. Lapsuuden traumat vaikuttavat pitkälle elämässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin juuri. Onneksi Schulman saa apua ja tuo kokemuksiaan näkyviin.

      Poista
  2. Aikoinaan ei ilmeisesti ymmärrettykään sitä, mitä jälkiä pitkät sairaalajaksot lapsissa aiheuttavat. Käsittääkseni Suomessakin vanhempia suorastaan patisteltiin pysymään kotona, jotta lapset eivät niin ikävöisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällainen käsitys minullakin on. Onneksi asenteet ovat muuttuneet ja ymmärrys kasvanut.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki

Olisin voinut tyytyä varastamaan makupaloja elämääni aloittamalla uuden rajoja rikkovan harrastuksen, keskittymällä eläinsuojelutyöhön tai juoksemalla vieraissa aina Villen poissa ollessa. Olin kuitenkin niin kyllästynyt lintuhäkkiini, etten halunnut vain nuolla elämänsuolaa. Halusin purra, ahmia, niellä ja hotkia. Olin muuttunut kanarialinnusta korppikotkaksi. Ville ei kuitenkaan nähnyt muutosta. Hänelle olin edelleen kultaista tukkaa soljella niskassa pitävä perusnainen. Kurvit kunnossa ja päässä kosolti tervettä järkeä. Kuriton vain soveliaisuuden rajoissa. Niinpä päätökseni oli hänelle sokki. Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki Karisto 1999 kansi Pirita Syrjänen 199 sivua Virve Sammalkorven esikoisromaani Sinkkuleikki  oli minulle ilmestymisensä aikoihin elämys. Muistan, miten uppouduin romaaniin ja luin sen useamman kerran, koska jokin viihdyttävässä romaanissa vetosi minuun niin voimakkaasti. Sinkkuleikki  on sittemmin kulkenut mukanani muutosta toiseen ja löytänyt aina paik...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...