Siirry pääsisältöön

Katariina Vuori: Kasvun paikka

Ruuvasin kodinhoitohuoneen kattoon koukun ja värkkäsin ontelokuteesta jättimäisen amppelin. Laitoin siihen vanhasta uunista jääneen paistopellin ja asettelin Annalta ostamani kasvit siihen. Siinä ne olivat paikassa, johon mieheni silmät eivät eksyneet. Ja kun äitini seuraavan kerran tulisi, nostaisin amppelin siksi aikaa saunaan, piiloon lauteiden alle.

Katariina Vuori: Kasvun paikka
Otava 2022
kansi Mirella Mäkilä
334 sivua

Kasvun paikka on viihteellinen romaani, jossa kasvavat sekä kasvit että romaanin päähenkilö. Jälkimmäinen on nimeltään Silvia, ja hänellä on takanaan useita kotiäitivuosia. Miehellä on vaativa työ, joka on kuitenkin sen verran hyväpalkkainen, että mies elättää yksinään perheensä.

Silvian puoliso on toivonut, että vaimo on kotiäiti, joka leipoo keskiviikkoisin pullaa ja huolehtii, että pöydässä on lämmin ruoka odottamassa töistä kotiin palaavaa. Silvialla ei ole suuria ammatillisia ambitioita oikeastaan koskaan, joten kotiäidin rooli on sopinut hänelle vallan hyvin.

Sitten Silvia löytää elämäänsä jotain, mikä ei ole varsinaisesti puolison toiveiden mukaista. Silvia hurahtaa huonekasveihin. Eikä kyseessä ole mikään pieni hurahdus, vaan pian kasvit valtaavat tilaa sekä perheen yhteisestä kodista että enenevässä määrin Silvian ajatuksista. Hän haluaa oppia ja tietää kasveista kaiken, surffaa netissä ja liittyy erilaisiin kasviryhmiin. Mitä enemmän kasveja tulee, sitä kunnianhimoisemmaksi hän ostostensa suhteen käy.

Pian Silvia haeskelee kasveja sieltä, täältä ja käyttää niihin runsaasti rahaa. Miehelleen hän valehtelee saaneensa kasveja ilmaiseksi, ja kun kasvi-innostus saa valtaansa, voi puolison unohtaa mökille hieman suunniteltua pidemmäksi aikaa.

Lukijalle on selvää, että jotain täytyy tapahtua ennemmin tai myöhemmin, niin kovilla kierroksilla Silvia kasviensa kanssa käy. Lukijalle on selvää sekin, että jokin on päähenkilön elämässä vinksallaan – ehkä viherkasvit täyttävät aukkoa, joka arjessa ammottaa.

Kasvun paikka on kiinnostavaan ideaan perustuva romaani. Siihen sisältyy runsaasti viherkasvitietoutta, ja kodin kasveista kiinnostuneille se lieneekin varsinainen aarreaitta – myönnän itsekin googlailleeni joitakin Silvian hankkimia kasveja. Minun makuuni kertomus olisi kuitenkin voinut olla hieman tiivistetympi.

Romaani on viihdyttävä ja humoristinen. Huumori perustuu paljon liioitteluun, mutta ehkä minuun vetosi kuitenkin huumoria enemmän Silvian hahmo. Minusta siinä, miten Silvia näkee itsensä ja miten muut häneen suhtautuvat, on jotain murheellista. Päähenkilön minäkuva ja viherkasviaddiktio muodostavat kombon, joka suorastaan pakottaa selvittämään, miten lopulta käy niin Silvialle kuin kasveillekin.

Helmet 2022: 34. Kirjailijan nimessä on luontosana.

Kasvun paikasta muualla: Kirsin kirjanurkka, Luetut.net ja Kirja vieköön!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...