Siirry pääsisältöön

Niillas Holmberg: Halla Helle

Kevätlämpimät ovat jatkuneet jo pitemmän aikaa, eikä lunta ole enää kuin vaarojen varjoisimmilla rinteillä. Järripeipon siritys sekoittuu Mantokosken pauhuun, jokiranta kivikkoineen sammaleineen lemuaa. Kosken rinta on rottingilla. Ääni ja tuoksu ovat kantautuneet jo kylälle asti. Kylää joen takaa valvova Ailigas-tunturi tekee äänen kuljettamisessa osansa: vesistön jokia laaksoittavat vaarat kaikuvat, kaitsevat soinnit huomaansa.

Niillas Holmberg: Halla Helle
Gummerus 2021
455 sivua
äänikirjan lukija Niillas Holmberg
kesto 15 t 54 min

Runoilija, muusikko ja kulttuuri- ja ympäristöaktivisti Niillas Holmbergin esikoisromaani Halla Helle on kiehtova yhdistelmä arkista elämää ja henkistä ulottuvuutta. Romaani vie Saamenmaalle ja asettaa kokijaksi ja katsojaksi Samun, joka on ulkopuolinen mutta haluaa päästä osaksi yhteisöä.

Samu on papinpoika, joka saapuu Utsjoelle kirjastonhoitajaksi. Pohjoiseen häntä houkuttaa Elle, saamelaistaiteilija, jonka taiteilijanimi on Halla Helle. Elle lähettää Samulle runoiksi muuntamiaan uniensa kuvauksia, ja niitä Samu ryhtyy tulkitsemaan Freudin ja Jungin hengessä. Samalla hän yrittää päästä selville itsestään, juuristaan ja yhteisöstä, joka on moninainen ja elävä, läsnä nykyajassa ja yhteydessä perinteeseen.

Halla Helle avaa hienosti saamelaisten asemaa ja historiaa. Mytologia on vahvasti läsnä samalla, kun Samu yrittää psykologian keinoin ymmärtää naista, joka häntä kiinnostaa, ja samalla myös seutua, joka häntä vetää puoleensa. Samu yritys ymmärtää sitä maailmaa, jonka osaksi hän haluaa asettua, on kiinnostavaa. Pidänkin paljon romaanin kertojavalinnasta: Samun hahmon kautta välittyy käsitys ulkopuolisuudesta ja siitä, miten aina ei ole helppoa ymmärtää, vaikka ymmärryksen halua onkin. 

Romaanin kieli on vakuuttavaa ja kaunista. Aika ajoin kieli tosin kompastelee mielestäni hieman tarpeettomaan kikkailuun mutta pääosin kerrontaa kuuntelee mielellään ja kuvailua mielessä hellien.

Joella tuntuu olevan kaksijakoisia tuntemuksia siitä, miksi se rupeaisi. Se hengähtää tämän tästä järveksi, vuolastuu aina vain toviksi ennen kuin rannat taas loittonevat toisistaan. Lopulta se saa jahkailtua itsensä Tenoon.


Halla Helle muualla: Kirjaluotsi.

Kommentit

  1. Minä rakastuin tämän kirjan kieleen. Saamelaisuus tulee tutuksi tämän kirjan sivuilla hyvin värikkäästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saamelaisuutta tämä ilmentää hienosti, samoin sitä, miten valtaväestö on saamelaisia kohdellut. Silmiä avaava teos.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...