Maata pitkin liikkumiseen kytkeytyy matkailussa 2000-luvun alussa pinnalle noussut idea: hidas matkailu, slow travel. Ajatus hidastamisen ja hitaasti kokemisen ihanuudesta sai alkunsa 1980-luvulla ruokaharrastajien slow food -liikkeestä. Toimittaja Carl Honoré kiteytti koko ajatusmaailman vuonna 2004 ilmestyneessä kansainvälisessä menestyskirjassaan Slow – elä hitaammin! Sen kolme pääteemaa ovat paikallisuus, ekologisuus ja elämänlaatu.
Kati Kelolan Vaihtuvia maisemia – 100 ideaa maata pitkin matkailuun lupaa antaa vinkkejä siihen, mihin voisi seuraavaksi suunnata maata pitkin matkaten. Ymmärrän ilmeisesti lupauksen suurempana kuin mitä se todellisuudessa on, ja siksi erityisesti alkuun tuntuu, että odotukseni kirjan suhteen eivät täyty.
Kirjan alkuosassa on vinkkejä, jotka liittyvät korkeintaan löyhästi maata pitkin matkaamiseen. Itä-Viron mummoja ja puutaloja tai Suomen Alvar Aalto -kohteita voi toki tavoittaa autoillen mutta sitä, miten Baskimaahan matkataan maata pitkin, ei avata. Rento pyörämatka Euroopassa on kiinnostava vinkki mutta jää kokonaisuudessaan aika pintapuoliseksi, ja taidematka Saksaan vaatii lennon Helsingistä Frankfurtiin.
Vaihtuvien maisemien äärellä ongelmani siis on se, että odotin etukäteen saavani vinkkejä siihen, kuinka matkaan Suomesta maata pitkin maailman laidalle Irlantiin tai Al-Andalusin loiston jäljille Espanjaan. Tällaisia vinkkejä ei tarjoilla vaan kirja tarjoilee ideoita siihen, miten kohtuullisen läheltä löytyy kiinnostavia kohteita. Tällaisia ideoita kaipaavalle kirjalla on kyllä annettavaa.
Kirjan alkupuolelta löytyy kyllä ajatus siitä, miten karttaa voi katsella uusin silmin sen sijaan, että tutkisi lentoreittejä. Siitä huolimatta maata pitkin matkailu tuntuu pitkälti jäävän sivuosaan. Loppupuolella kirjassa kuitenkin päästään siihen suuntaan, jota kirjan alkupuolelta kaipailin. Junareitit-osa on kiinnostava ja tarjoaa vinkkejä erilaisille junareiteille. Esimerkiksi ajatus junamatkasta Alppien halki saa unelmoinnin käynnistymään.
Pidän siitä, että kirja on moniääninen ja tarjoaa vinkkejä matkailuun esimerkiksi kirjailija Johanna Sinisalolta ja ruokakirjailija Saku Tuomiselta. Kiva lisä on myös se, että monen matkaidean yhteydestä löytyy vinkki, minkälainen matkakirja sopisi reissuun seuraksi. Myös selkeät reitti-ideat esimerkiksi ikimetsämatkalle Puolaan ovat antoisia. Jäin kuitenkin kaipaamaan enemmän karttoja ja vinkkejä siitä, miten lentämistä välttäen voi matkustaa maailmalle.
Konkreettisten kohdevinkkien rinnalla tekstit esimerkiksi matkustamisen päästölaskelmista ja reilusta matkailusta ovat tervetulleita. Kokonaisuudessaan Vaihtuvia maisemia tarjoaa siis monipuolisia vinkkejä ja ajatuksia matkailusta. Odotukset kannattaa kuitenkin asettaa minua paremmin kohdilleen, kun kirjan kannet avaa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.