Siirry pääsisältöön

Aino Huilaja: Pakumatkalla

Vihdoin horisonttiin ilmestyy pieni piste, joka kasvaa hiljalleen tulivuorten peittämäksi saareksi. Ja kun hyppäämme sisään autokannella nököttävään Ranssiin, olo on helpottunut. – Tuntuupa hyvältä olla taas kotona, sanoo Jerry ja ohjaa auton ulos laivasta.

Aino Huilaja: Pakumatkalla
Otava 2021
Kuvat: Jerry Ylkänen
191 sivua

Uutisankkurina tutuksi tulleen Aino Huilajan esikoisteos Pakumatkalla on kiinnostava, innostava ja inspiroiva. Se on ajankuva ja kuvaus siitä, miten korona muutti pakettiautomatkalle lähteneen pariskunnan matkasuunnitelmia ja sulki samalla ovet Euroopassa. Teos on ajassa kiinni ja vetävä.

Lokakuussa 2019 Huilaja pakkasi miehensä Jerry Ylkäsen kanssa elämänsä oranssiin pakettiautoon ja lähti maailmalle. Tarkoituksena oli kiertää pakulla määrittelemättömän ajan verran Euroopan halki ja karistaa samalla kannoilta elämä oravanpyörässä. Hyvästi kulkukortit ja aikataulut, tervetuloa vapaus!

Tätä matkaa lukija pääsee seuraamaan Aino Huilajan kuvauksen kautta. Pian selviää, että ruusuista ei lupaava vapauskaan ole, vaan päätöksentekoon ja lähtöön liittyy kipuilua ja hankaluuksia. Mutta kun matka alkaa, ei ole tarvetta perääntyä.

Ja miten kiinnostavan tarinan Huilaja oranssinsävyisten kansien väliin onkaan rakentanut. Jotain resonoivaa on siinä, miten väsymys työelämän kasvaviin vaatimuksiin valtaa mielen ja miten mieli halajaa muualle. Jotain inspiroivaa on siinä, miten Huilaja ja Ylkänen löytävät ratkaisun ja päätyvät pakettiautomatkalleen. Matkaan tulee kuitenkin historiankirjoihin jäävä mutka, kun koronapandemia sulkee Euroopan ja pakottaa pariskunnan kotiin aiemmin kuin oli suunniteltu.

Aino Huilaja kirjoittaa elävästi ja kiinnostavasti sillä tavoin, että kirjan tuli lukeneeksi varsin rivakalla tahdilla alusta loppuun saakka. Jopa raadollisen realistiseen kuvaukseen nivoutuu lämmintä huumoria ja teräviä havaintoja maailmanmenosta. Pakumatkalla on matka Eurooppaan mutta samalla se on matka mielenmaisemaan ja isoihin kysymyksiin siitä, minkälaisessa maailmassa elämme.

Selväksi varmaan jo tuli, mutta sanottakoon se vielä: Pidin pakumatkasta Aino Huilajan mukana valtavasti. Jos kutsu uudelle matkalle tulee, olen heti valmis.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Helmet 2021: 16. Kirjassa eletään ilman sähköä.

Kommentit

  1. Niin se vain elämä voi yllättää ja suunnitelmat muuttuvat. Olen seurannut kirjoittajan elämää netissä. En ehkä itse olisi valmis pakettiautoelämään, mutta voisin kyllä lukea tämän roadtripkirjan ihan mielenkiinnosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen seurannut Aino Huilajaa Instagramissa. Ajatus pakettiautoelämästä tuntuu vähän vieraalta mutta paljon tunnistettavaa teoksessa on. Antoisa lukuelämys!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...