Siirry pääsisältöön

Klassikkohaaste – Richard Adams: Ruohometsän kansa

Pähkinä makasi pudonneen oksan alla kujan reunalla ja katseli kaniineja, jotka kulkivat Isopään perässä kohti taloa. Ne liikkuivat hitaasti kanien tapaan: hyppy, askel, pysähdys. Yö oli pimeä ja ne katosivat pian näkyvistä, mutta se kuuli niiden etenevän pitkän aitan viertä. Se asettui odottamaan.

Richard Adams: Ruohometsän kansa
WSOY 2018 (1. suomennos 1975)
alkuteos Watership Down 1972
suomentanut Kersti Juva
motot suomentanut Panu Pekkanen
532 sivua

On taas kirjabloggaajien klassikkohaasteen aika! Tällä kertaa haastetta vetää Gregorius.

Minä valitsin luettavaksi Richard Adamsin klassikoksi nousseen romaanin Ruohometsän kansa. Olen varma, että olen kaniinien seikkailuja katsellut joskus televisiosta, mutta tämä alkuteos on jäänyt lukematta. Niinpä nyt tuntui otolliselta hetkeltä tarttua teokseen, josta on sittemmin tehty myös Netflixiin minisarja – ehkä siihen pitää jossain vaiheessa perehtyä myös.

Ruohometsän kansa on oikea seikkailutarina, jossa vaelletaan paikasta toiseen ja kohdataan monenlaisia vaaroja. Tarinan päähenkilöt ovat kaniineja, jotka lähtevät pois kotimaisemistaan, koska yksi joukosta, Viikka, aavistaa pahaa. Kaikki eivät Viikan uhkakuvien maalailua usko, joten yhdyskunnasta vain osa lähtee pitkälle vaellukselle Pähkinän johdolla kohti turvallisempia oloja. Viikan kyky lukea enteitä on joukkiolle myöhemminkin tarpeen.

Ruohometsän kansa on määritelty fantasiaksi, ja kyllä tarinasta fantasian piirteitä löytyykin. Kaniinien seikkailujen lomaan limittyy tarinoita menneistä ajoista ja El-ahrairahista, myyttisestä sankarihahmosta. Hyvän ja pahan taistelu on alati läsnä, ja paitsi että kanit joutuvat selviytymään taisteluista erilaisten petojen kanssa, on selvää, että luontokappaleiden suurvihollinen on ihminen, joka tuhoaa kammottavilla koneillaan elinolosuhteita.

Vaikka kirjan päähenkilöt ovat eläimiä, ei niistä ole tehty äärettömän inhimillisiä ihmismäisine elintapoineen. Ruohometsän kansa onkin eräänlainen katsaus kaniinien elintapoihin, jos toki eläimillä myös inhimillisiä piirteitä on. Kaniinien oma kieli, lapiini, on kiehtova elementti, ja sen suomentamisessa Kersti Juva on tehnyt mainiota jälkeä, niin kuin koko tarinan suomentamisessa myös.

Ruohometsän kansa on jouhevasti etenevä seikkailutarina, jossa luonnon merkitys on suuri. Tarinassa korostuu myös yhteisöllisyyden merkitys, sillä ilman toisiaan kanien olisi vaikea selviytyä, ja toisaalta tärkeää apua voi saada myös oman piirin ulkopuolelta.

Tarinaan muodostuu paikoin jopa raastavaa jännitettä, kun kaniinit kohtaavat vaaroja ja uhkia matkansa varrella. Joissakin kohtauksissa on siinä määrin raakuutta, että aikuislukijakin saattaa vähän hätkähtää. Vaikka Ruohometsän kansa on usein määritelty lastenkirjaksi, on se sen verran tuhti pakkaus, että suosittelisin sitä mieluummin nuorille ja aikuisille. Aikuislukijallekin tarinassa pohdittavaa kyllä riittää.

Ruohometsän kansa on ajaton klassikko. Luontosuhteen merkitys on teoksen syntyajoista varmasti vain kasvanut, ja siten teos on kestänyt aikaa suorastaan erinomaisesti. 

Kuva: Niina T.

Adamsin teoksesta muualla: Yöpöydän kirjat, Yksi luku vieläJokken kirjanurkka ja Auringonlaskuissa.

Helmet 2021: 27. Kirjan päähenkilö on eläin

Keski-kirjastot 2021: 26. Kirjan kannessa on eläin.

Kommentit

  1. Olen lukenut tämän ennen blogiaikaa, ja oli todella valloittava ja jännittävä kirja. Ja sopii hyvin kaikenikäisille, en miellä tätä ihan lastenkirjaksi, kun mukana on aika raakojakin juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tämä niin jännittävä, että paikoin piti vähän harppoa pahimpien kohtien ylitse. Adams osaa kuvailla tapahtumia niin elävästi, että mielessä oli helppoa kuvitella esimerkiksi kanien yhteenotot. Lastenkirjaksi en minäkään tätä miellä vaan suosittelisin mieluummin nuorille ja sitten tietysti aikuisille.

      Poista
  2. Käytän tästä samaa sanaa kuin Mai tuossa edellä: ihana! Oli sitä toisellakin lukukerralla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä oli ensimmäinen lukukerta ja siinä mielessä yllättävä, että odotin kuvauksessa olevan sellaista Disney-henkeä enemmän. Hyvä, että odotukseni eivät täyttyneet.

      Poista
  3. Minä en ole tätä lukenut, kiitos lukuvinkistä.

    VastaaPoista
  4. Tästä kohistiin tosi paljon ollessani teini. Moni ikätoveri sen silloin luki, mutta jostain syystä minä en. En tiedä, miksi olen tämän kirjan sivuuttanut vaivautumatta edes kunnolla koskaan ottamaan selvää, mistä kirjassa on kyse. Nyt se tuli selväksi ja alkoi kiinnostaa eli lukulistalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että tämä on sellaisia kirjoja, joiden oletetaan olevan tuttuja tiettyjen ikäluokkien ihmisille. Eipä minullekaan ollut oikein selvää, mistä tarinassa on kysymys.

      Poista
  5. Luin tämän juuri sillai esiteininä (olinko 11 vai 13, en muista), johon ikäluokkaan se sopi kyllä hyvin, taisin lukea parikin kertaa. Ja tosiaan, erinomainen piirre että eläimiä ei ollut inhimillistetty liikaa, vaan se toiseus, omanlaisensa yhteiskunnallinen logiikkansa oli mukana...
    Vanhaa leffaversiota en ole nähnyt, mutta olen kyllä kuullut sen mainitun lapsuuden traumojen lähteenä, eli ilmeisesti siinä ei myöskään siloitella asioita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella, että tuohon ikään Ruohometsän kansa sopii jo ihan hyvin, mutta monelle alle 10-vuotiaalle meno voi olla liian rajua. Ja sitten toisaalta aikuiselle lukijallekin on annettavaa, koska tasoja tarinassa riittää.
      Vanha leffaversio voi olla minulle liikaa, koska kirjankin äärellä piti välillä vähän hengitellä.

      Poista
  6. Tämä on todella hyvä ja pidän tästä paljon.

    VastaaPoista
  7. Nyt veit lapsuusmuistoihin! Sain tämän joululahjaksi, enkä muista paljon itse kirjasta mutta tunnelman ja elämyksen. Ilmiselvä klassikko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelmia ja elämyksiä onkin ihana vaalia mielessä. Minulta tämä on lapsuudessa mennyt ohitse, mutta hyvä elämys näin aikuisenakin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – päiväretkistä pitkiin vaelluksiin

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy...