Siirry pääsisältöön

Kale Puonti: Manni

Kokoukseen oli kutsuttu niin paljon väkeä, että huumeen tilat olivat käyneet pieniksi ja kokous oli siirretty isompaan tilaan. Parikymmentä poliisia oli nyt ahtautuneena huoneeseen, jossa normaalisti hoidettiin pakkokeinohakemuksia käräjäoikeuteen videoyhteyden välityksellä. Paikalla oli koko Kaartamon ryhmä sekä tutkinnanjohtaja Puro.
Kale Puonti: Manni
Bazar Kustannus 2020
270 sivua

Manni aloittaa Pasilan Myrkky -sarjan, joka kertoo Helsingin huumepoliisin työstä. Sarjaan on juuri ilmestynyt toinen osa, Milo

Avausosan keskeinen henkilö on dekkarin nimen mukaisesti Manni, joka löytää sattumalta ison huumekätkön. Sen sijaan, että mies painelisi poliisin puheille, päätyy Manni tekemään kauppaa saadakseen oman taloutensa raiteilleen ja ehkä samalla äitinsäkin elämän kuntoon. Kuvioon kytkeytyy sitten virolaisia huumekauppiaita, väkivaltaa ja uhkaa.

Tarina rakentuu useiden erilaisten näkökulmien kautta. Mannin ohella tapahtumia katsotaan esimerkiksi moottoripyöräjengin johtohahmon ja poliisin kautta. Useat näkökulmat toimivat yllättävän hyvin, eikä henkilöiden runsaus tee lukemisesta hankalaa.

Kirjailija Kale Puonti on ammatiltaan poliisi, mikä näkyy Mannissa sekä hyvällä että hieman haasteellisella tavalla. Kirjan alkuosassa on hieman liiankin paljon kritiikkiä poliisin resurssien vähyyttä kohtaan, vaikka se varmasti aiheellista onkin. Alkupuolta vaivaa myös jonkinlainen yleisellä tasolla liikkuva poliisin työn kuvaus, joka ei aina dekkarin juoneen istu aivan saumattomasti. Välillä kerronta on niin suoraviivaista, että jään kaipaamaan enemmän esimerkiksi henkilöiden toimintojen motiivien avaamista.

Tuntuu kuitenkin siltä, että dekkari paranee edetessään ja juonenkulku on lopulta vallan toimivaa. Loppuosa onkin sitten senlaatuinen, että sen tulee lukeneeksi kerralla, vaikka tarkoitus oli alkujaan lukea vain pieni palanen. Jännitystä Puonti osaa tarinaansa luoda, ja tämän perusteella Milolta voikin odottaa paljon.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Mannista kirjoitetaan myös näissä blogeissa: Kirjojen kuisketta, Elämä on ihanaa ja Kirsin kirjanurkka.

Helmet 2021: 17. Kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi.

Kommentit

  1. Teos ei jätä epäilystä siitä, etteiko Puonti tietäisi, mistä kirjoittaa.
    Häni kuvaa poliisityön arkea asiantuntijuudella ja realistisen oloisesti turhia maalailematta.

    Lyhyt kappalejako ja selkeä lauserakenne ovat sinänsä aina plussaa, mutta aika ajoin se tekstissa runsaan henkilögallerian lisäksi aiheutti lukiessa ajoittaista pirstaleisuuden ja hyppelehtivyyden tunnetta.

    Mielenkiintoista nähdä, kuinka Puonti Pasilan nyrkillä uutuudessaan iskee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnehdit tätä dekkaria minusta osuvasti. Tosiaankin tuntuu, että Puonti on alueen asiantuntija.
      Nopealukuinenhan tämä kirja on, mutta toisaalta tapahtumat etenevät vähän liiankin suoraviivaisesti paikoin eivätkö asiat aina yhdisty toisiinsa. Milo kiinnostaa tämän avausosan perusteella minuakin.

      Poista
  2. Tätä on kehuttu kovasti. Olen kyllä kiinnostunut kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nythän tässä saisi hyvin sarjan lukemisen alulle, kun kakkososakin on julkaistu.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – päiväretkistä pitkiin vaelluksiin

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy...