Siirry pääsisältöön

Jennifer McMahon: Talven lapset

Siellä täällä pyökkien, koivujen ja sokerivaahteroiden alla kasvoi kevätkukkia: kolmilehtiä, koiranhampaita ja suosikkejani kärsäkalloja eli piispanistuimia, merkillisiä pieniä kukkasia, joilla on salaisuus. Jos niiden raidallista suojuslehteä kohottaa, alta löytyy pieni puikelo, joka on kuin pappi saarnastuolissa. Täti oli näyttänyt kasvin minulle ja opettanut, että sen mukulat voi kaivaa maasta ja kypsentää kuin nauriit. Olin juuri löytänyt yhden kärsäkallan kukan ja vedin sen suojuslehteä taaksepäin, jotta näkisin pikkuruisen hengenmiehen, kun kuulin, että joku asteli hitaasti mutta vääjäämättä lähemmäksi, laahasi raskaita jalkojaan kuivien lehtien seassa ja kompasteli juuriin. Mieleni teki pinkoa pakoon mutta hätäännyin niin, etten kyennyt juoksemaan, vaan kyyristyin sen sijaan kiven taakse juuri kun tulija astui aukiolle, jolla olin. Tunnistin hänet heti. Hän oli Hester Jameson. Hester oli kuollut kaksi viikkoa aiemmin lavantautiin.

Jennifer McMahon: Talven lapset
Bazar 2020
alkuteos The Winter People 2014
suomentanut Sari Karhulahti
384 sivua
äänikirjan lukija Janna Räsänen
kesto 11 h 18 min

West Hallin kylä on kummallinen paikka. Se tunnetaan omituisista katoamistapauksista ja karmivista ihmisskohtaloista. Legendat elävät ja tarinat kulkevat suusta suuhun, mutta salaisuuksia riittää silti kosolti.

Talven lapsissa on kolme keskeistä henkilöä: Nykyajassa Ruthie huomaa eräänä aamuna äitinsä kadonneen jälkiä jättämättä ja Katherine puolestaan menettää yllättäen puolisonsa. Yhdistäväksi tekijäksi kahden naisen välille muodostuu Sara Harrison Shea, jonka päiväkirja sadan vuoden takaa kiinnostaa monia. Niin kiinnostaa naisen kohtalokin, sillä hän menehtyi karmealla tavalla pian tyttärensä traagisen kuoleman jälkeen. Miten Sara on yhteydessä nykypäivän kummallisuuksiin? Mihin Ruthien äiti katosi? Mitä Katherinen puolisolle tapahtui? Entä mitä ihmettä ovat kävelevät kuolleet – siis nukkujat?

Talven lapset on monen henkilön kautta kummallisia tapahtumia tarkasteleva romaani, jossa on mystiikkaa ja kauhua. Tarinaan luodaan varsinkin alkupuolella hyvin kihisevää tunnelmaa, joka houkuttelee palaamaan kirjan äärelle kerta toisensa jälkeen. Aivan loppuun saakka tunnelma ei kuitenkaan kanna eikä loppuratkaisu tunnu järin onnistuneelta. 

Silti Talven lapsia voi kyllä suositella lukijalle, joka pitää mystisestä tarinasta, jossa sekoitetaan maagisuutta ja realismia. Tarinan henkilöt kohtaavat murhetta, joka koskettaa, ja keskeisenä mieleen jäävä kysymys on: Mikä on kauheampaa kuin kuolema?

Jennifer McMahonin kirjasta muualla: Kirjojen keskellä ja Yksi luku vielä.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...