Siirry pääsisältöön

Kate Atkinson: Hävityksen jumala

"Olisi ehkä pitänyt muuttaa takaisin maalle, kun Viola oli lentänyt pesästä ja lähtenyt yliopistoon. Ei kauas, ehkä Hambledon Hillsiin. Pieneen taloon. (Teddy muisteli hellämielisesti Mouse Cottagea.) Mutta sen sijaan hän oli käänyt ja raahustanut eteenpäin entiseen malliin, sillä hänestä tuntui, että tämä oli elämä, joka hänen oli elettävä."
Kate Atkinson: Hävityksen jumala
(S & S 2016)
Alkuteos A God in Ruins 2015
Suomentanut Kaisa Kattelus
384 sivua (e-kirja)
Kate Atkinsonin hiljattain suomennettu romaani Hävityksen jumala on itsenäinen jatko-osa Elämä elämältä -romaanille, joka sai minut vakuuttumaan Atkinsonin kertojanlahjoista. Kun Elämä elämältä keskittyi Ursulaan ja hänen vaihtehtoisiin elämänpolkuihinsa, on Hävityksen jumalan pääosassa Ursulan veli Teddy. Poissa on edellisen teoksen leikittelevä rakenne, jäljellä on kepeähkö ja kiehtovan vanhahtava tyyli, josta pidin aiemmin ja pidän edelleen.

Teddyn elämää määrittelee pitkälti sota, ja tarina alkaakin vuodesta 1944. Sodan lisäksi pitkän elämän polulla mukana kulkevat tärkeät ihmiset: vaimo Nancy, sisar Ursula, sotatoverit, omia teitään kulkeva tytär Viola, tämän lapset Bertie ja Sunny. Mutkia polulle mahtuu, mutta Teddy suhtautuu asioihin rauhallisesti, kuin hyväksyen elämän rajallisuuden ja epävarmuuden. Teddyn hahmossa on jotain tavattoman sympaattista ja viehättävää.

Romaani kulkee sujuvasti ajasta toiseen - aikajänne kattaa lähestulkoon sata vuotta 1920-luvulta aina vuoteen 2012 saakka. Hyppely ei lukemista haittaa, ja mukavasti kertoja välillä valottaa tulevaisuuttakin, joka on vielä tapahtumahetkellä pimennossa.
Mutta tämä tapahtuisi vasta viikkojen kuluttua tulevaisuudessa. Nyt, nykyhetkessä, Royal Albert Hallissa Beethoven piti omaa palvelustaan Teddylle.
Kirjan luettuani olin hieman hämmentynyt. Elämä elämältä -romaanin lumoa en tästä tavoittanut (vaikka loppu oli hienosti ajatuksia kutkuttava), mutta huomasin, että kun lukemisesta oli kulunut päiviä, oli tarina kypsynyt ja kasvanut mielessäni. Huomasin palaavani yhä uudelleen Teddyyn ja hänen tarinaansa, hieman melankolisiin tunnelmiin ja suloiseen brittitunnelmaan. Atkinson kuvaa arkista, tavallista elämää hienon tarkkanäköisesti ja samalla haastaa lukijaansa.

Hävityksen jumalasta ovat kirjoittaneet myös Katja, Sara, Ulla, Raija ja Tuija.

Kommentit

  1. Atkinson on ollut minulle aina jonkinlainen ongelma, sillä en ole saanut hänestä oikein minkäänlaista otetta, yrityksistä huolimatta. Nyt ajattelin kokeilla, miltä hänen uudempi tuotantonsa maistuisi: tähtäimessä Elämä elämältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä elämältä on kyllä kiehtova, pidin siitä enemmän kuin tästä vaikkei tämäkään huono ole.

      Poista
  2. Samaa lumoa en löytänyt minäkään, vaikka toivoin kyllä. Hieno romaani, kuitenkin, mieleenjäävä ja niin hurmaavan brittiläinen.

    VastaaPoista
  3. Atkinsoniin on kasautunut melkoinen odotusarvo, sillä niin paljon hänen kirjojaan Blogistaniassa kehutaan. Tämäkin kuulostaa hyvältä ja ehkäpä pikapuoliin aloitan jostain hänen kirjastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, toivottavasti tutustut Atkinsoniin! Mielelläni kuulisin ajatuksiasi.

      Poista
  4. Juttusi lopussa toteat, miten jälkimainingit löyvät, kun lukee Atkinsonia. Juuri niin se tekee: henkilöt, tilanteet ja tapa käsitellä asioita jää mieleen, putkahtelee pitkää luetun jälkeen. Elämä elämältä tosiaan jää hohtelemaan lumomuistona, muttei pilaa tämän hienon romaanin, no, hienoutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aika monen kirjan kohdalla todennut, että ne alkavat lukemisen päätyttyä elää omaa elämäänsä päässäni. Minulle se on merkki hyvästä tarinasta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin...

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia ...