"Näin jälkeenpäin ajattelen, että olisi pitänyt tervehtiä häntä. Mitä merkitystä sillä olisi ollut? Ehkä ei mitään. Samuelin päivä olisi alkanut vähän mukavammin. Hän olisi ollut paremmalla tuulella lähtiessään ajamaan. Mutta enhän voinut aavistaa, että näin hänet viimeisen kerran."
 |
| Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista (Johnny Kniga 2016) Alkuteos Allt jag inte minns 2015 Suomentanut Tarja Lipponen 292 sivua |
Romaani on rakenteeltaan haastava. Tarina koostuu haastateltavien havainnoista, huomioista, käsityksistä ja kommenteista, eikä läheskään aina ole selvää, kuka on kulloinkin äänessä. Erilaisista äänistä lukija voi kuitenkin koota palapelin, joka kuvaa Samuelia ja hänen elämäänsä sekä hänen läheisimpiä ihmisiään. Heitä ovat esimerkiksi kämppäkaveri Vandad, joka monen mielestä tekee rahan takia mitä tahansa; mystinen Laide, joka toimii arabian kielen tulkkina; isoäiti, joka joutuu hoitokotiin ja menettää ajokorttinsa ja jonka tyhjäksi jääneen kodin Samuel antaa maahanmuuttajanaisten turvakodiksi. Aivan ongelmattomana hyvän tahdon ele ei kuitenkaan näyttäydy.
Luin romaania ensisijaisesti kuvauksena siitä, mitä jäljelle jää. Läheisten muistojen moninaisuuden ansiosta Samuelista muodostuu moniulotteinen kuva, josta ei aivan helposti saa kiinni mutta joka jää mietityttämään. Samuel on sekoitus seurallisuutta ja yksinäisyyttä, varmuutta ja epävarmuutta, elämäntäyteisyyttä ja sivuraiteella katselemista. Muistaminen on romaanissa monin tavoin tärkeää: Samuel on huolissaan muististaan, hänen isoäitinsä on jo ylittänyt tietyn rajan niin, että ei osaa olla itsestään huolissaan. Samuelin läheiset muistavat häntä eri tavoin, eikä kai kenenkään muisto ole toista oikeampi. Samalla ajatuksia herättää se, mitä me oikeastaan toisistamme - tai edes itsestämme - tiedämme. Mikä on totta, mikä (väärää) tulkintaa?
Kaikki se mitä en muista ei kuitenkaan ole vain kuvaus muistoista ja kuolleen muistamisesta. Se on myös vakuuttava kuvaus yhteiskunnasta, joka ei ole lintukoto ja jonka ihmiset ovat ihmisiä kaikessa vajavaisuudessaan.
Romaani ei päästä helpolla, ja heti lukemisen päätyttyä tuli tyhjä olo: mitä tästä kirjasta pitäisi ajatella? Kuitenkin lukemisen päätyttyä alkoi ajatustyö, kun tarina jäsentyi mielessäni, ja minulle se on hyvä merkki.
Kiitos kustantajalle kirjasta, joka voitti viime vuonna ruotsalaisen August-palkinnon!
Romaanista toisaalla: Täysien sivujen nautinto, Lukutoukan kulttuuriblogi, Habaneran havaintoja, Reader, why did I marry him?, Leena Lumi, Ullan Luetut kirjat, Lumiomena, Nannan kirjakimara, Kulttuuri kukoistaa, Mari A:n kirjablogi ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja.
Luin romaania ensisijaisesti kuvauksena siitä, mitä jäljelle jää. Läheisten muistojen moninaisuuden ansiosta Samuelista muodostuu moniulotteinen kuva, josta ei aivan helposti saa kiinni mutta joka jää mietityttämään. Samuel on sekoitus seurallisuutta ja yksinäisyyttä, varmuutta ja epävarmuutta, elämäntäyteisyyttä ja sivuraiteella katselemista. Muistaminen on romaanissa monin tavoin tärkeää: Samuel on huolissaan muististaan, hänen isoäitinsä on jo ylittänyt tietyn rajan niin, että ei osaa olla itsestään huolissaan. Samuelin läheiset muistavat häntä eri tavoin, eikä kai kenenkään muisto ole toista oikeampi. Samalla ajatuksia herättää se, mitä me oikeastaan toisistamme - tai edes itsestämme - tiedämme. Mikä on totta, mikä (väärää) tulkintaa?
Kaikki se mitä en muista ei kuitenkaan ole vain kuvaus muistoista ja kuolleen muistamisesta. Se on myös vakuuttava kuvaus yhteiskunnasta, joka ei ole lintukoto ja jonka ihmiset ovat ihmisiä kaikessa vajavaisuudessaan.
Romaani ei päästä helpolla, ja heti lukemisen päätyttyä tuli tyhjä olo: mitä tästä kirjasta pitäisi ajatella? Kuitenkin lukemisen päätyttyä alkoi ajatustyö, kun tarina jäsentyi mielessäni, ja minulle se on hyvä merkki.
Kiitos kustantajalle kirjasta, joka voitti viime vuonna ruotsalaisen August-palkinnon!
Romaanista toisaalla: Täysien sivujen nautinto, Lukutoukan kulttuuriblogi, Habaneran havaintoja, Reader, why did I marry him?, Leena Lumi, Ullan Luetut kirjat, Lumiomena, Nannan kirjakimara, Kulttuuri kukoistaa, Mari A:n kirjablogi ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja.
Näitä paloista välittyy kuva Samuelista, jollainen hän oli kullekin kertojalle.
VastaaPoistaHeitän sinua haasteella:
http://ullankirjat.blogspot.fi/2016/03/sieluni-hymyt-haaste.html
Kiitos Ulla, pitääkin käydä kurkkaamassa, mistä haasteessa on kysymys.
PoistaTämä kirja on kirjaston varauslistalla. Ensin katselin kirjakaupassa ja luin postauksia tästä ja olihan se pakko varata, kiinnostava kirja.
VastaaPoistaPitääkin sitten tulla blogiisi vierailulle katsomaan, mitä pidit.
PoistaMitä enemmän tämän lukemisesta kuluu aikaa, sitä epäkiinnostavammalta tämä tuntuu. Minusta tässä rakenne ei ollut kertomuksen palveluksessa. Vähän niinkun se keisari, jolla ei ollutkaan vaatteita...
VastaaPoistaSaa nähdä, miten minulle käy, kun aikaa kuluu. Haalistuuko vai ei.
PoistaTämä jotenkin niin hyvin kirjoitettu, mutta silti minulle on käynyt samoin kuin Ompulle: kirja haalistuu mielestäni koko ajan enemmän ja enemmän. Tästä ei jää muistijälkeä. Harmi sinänsä, koska romaanissa on kiinnostavia teemoja.
VastaaPoistaTämä on pyörinyt mielessäni aika paljon, ja tänään mietin, olisiko vähemmän ollut kuitenkin enemmän. Kiinnostavia teemoja on, mutta tuntuu, että osa tulee ohitettua liian nopeasti. Toisaalta on hyvä, että kirja mietityttää.
Poista