Siirry pääsisältöön

Elina Loisa: Rajantakaiset

"Mutta Leon ajatteleminen ei paranna oloa ollenkaan. Yritän karistaa hänet mielestäni kuin häntä ei olisikaan. Ihmisen on totuttava olemaan omillaan. Tai ainakin meidän sukumme on täytynyt. Helposti se ei ole käynyt edellisiltäkään sukupolvilta."
Elina Loisa: Rajantakaiset (Tammi 2016)
283 sivua
Elina Loisan Rajantakaiset ilmestyi postitse luettavakseni - kiitos kustantajalle - ja päädyinkin tarttumaan kirjaan, josta en ollut aiemmin ollenkaan kuullut. Siksi värikäskantinen romaani asettuukin Helmet-haasteessa kohtaan 16. Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta.

Romaanin tilanne on mielenkiintoinen ja kummallinen. Salome, josta sukeutuu tarinan päähenkilö, hoitaa kahta pientä lastaan samalla, kun lasten isä ja Salomen aviomies Leo on sulkenut oven jäljessään ja unohtunut omiin (virtuaali)maailmoihinsa. Mitä oikein on tapahtumassa, siitä ei puhuta, mutta absurdi elämäntilanne tykyttää koko ajan takaraivossa.

Tapahtumia kuvataan pitkälti Salomen näkökulmasta ja äänellä, mutta ääneen pääsee myös Leo. Kovin miellyttävä kuva ei muodostu kummastakaan, sillä heidän välinpitämättömyydessään ja puhumattomuudessaan on jotain luotaantyöntävää.

Salomesta on kenties tulossa kolmannen sukupolven yksinhuoltajaäiti, vaikka aina hän ajatteli rikkovansa historian ketjun ja toimivansa toisin. Äiti, johon suhde on mutkikas, halusi tehdä uraa, joten usein hätiin tuli äidinäiti Hilda, joka nuoruudessaan hairahtui ja joutui vaikeaan tilanteeseen.

Yksi tarinan käännekohta on se, kun isoäiti Hilda kuolee. Samaan aikaan Salomen sähköpostiin saapuu viesti, jossa pyydetään kirjoittamaan juttu isovanhemmista.
Tuijotan viestin lähetysaikaa. Tuohon aikaan hoitaja on ollut jossain muualla, Hilda on nukkunut yksin huoneessaan, ja kesken unen hänen sydämensä on lyönyt viimeisen kerran.
Onko samanaikaisuus sattumaa vai jonkinlainen merkki, miettii Salome. Samaan aikaan myös Leo pohtii, voiko virtuaalimaailma tuoda viestejä tuonpuoleisesta.

Rajantakaisessa on paljon kiinnostavia teemoja perhesuhteista puhumattomuuteen, muistamisesta muistojen menettämiseen ja todellisuudesta mielikuvitukseen ja yliluonnolliseen. Valitettavasti tuntuu kuitenkin siltä, että kirjaan on tuotu sisältöä liikaa: välillä tuntuu vaikealta hahmottaa, mikä on tarinan päälinja. Loppuratkaisu on kaiken runsauden jälkeen, ehkä myös juuri runsauden vuoksi, hieman kiireisesti tehdyn oloinen. Kiinnostavia aiheita Loisa nostaa kyllä esille. Hän myös kirjoittaa sujuvasti ja luo teokseensa tiiviin tunnelman.

Myös Krista kirjoittaa Rajantakaisista.

Kommentit

  1. Tämä tuli minullekin ja olen kahden vaiheilla, että lukeako vaiko ei. Lukujonoon siis, muttei ihan kärkisijoille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kannattaa lukujonoon tämä kirja kuitenkin ottaa. :) Kiehtovasti ajatuksia tarina herättää.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...