Siirry pääsisältöön

Daphne Kalotay: Bolšoin perhonen

"Nina on keskellä, pysyy tyynenä, rauhoittavana keskushahmona silloinkin kun hän esittelee muut haltijat, elehtii sirosti, heilauttaa lempeästi sireeninoksaa; pieniä bourrée-askelia sinne tänne, vain muutama iso jeté näyttämön poikki, ei nopeita hyppyjä ja pyörähdyksiä, joista hän eniten pitää; avausosuus on hidas adagio, ei nyt hirveän haastava, vain yksi arabeskiin päättyvä piruetti."
Daphne Kalotay: Bolšoin perhonen (WSOY 2011)
Alkuteos Russian winter julkaistu 2010
Suomentanut Irmeli Ruuska
412 sivua
Daphne Kalotayn romaanin Bolšoin perhonen päähenkilö on kahdeksankymppinen Nina Revskaja, entinen Bolšoin baletin prima ballerina, joka asuu Bostonissa ja on sidottuna pyörätuoliin ja päivittäisiin kipuihin. Hän kokee elämänsä olevan lopussa ja päättää antaa huutokauppaan myytäväksi korunsa, jotka hän aikanaan otti mukaansa, kun hän loikkasi Neuvostoliitosta länteen. Korujen myötä hän toivoo pääsevänsä eroon kipeistä muistoistaan.

Muistot eivät kuitenkaan jätä rauhaan, kun tieto upeiden meripihkakorujen myynnistä leviää. Professori Grigori Solodinilla on hallussaan Ninan omistamiin meripihkakoruihin liittyvä kaulakoru, ja Ninan kautta hän toivoo pääsevänsä perille omasta taustastaan. Menneisyyttä haluaa myös selvittää huutokauppakamarissa työskentelevä Drew Brooks, joka uskoo korujen tarinan lisäävän niiden houkuttelevuutta.

Romaanissa liikutaan eri aikatasoilla siten, että suuri osa romaanista sijoittuu Ninan muistojen Neuvostoliittoon, jota Stalin hallitsee kovalla kädellä. Moskovassa Nina nousee Bolšoin baletin ensitanssijaksi ja menee naimisiin Viktorin kanssa. Nina on osa suurta koneistoa, kun hän nousee lavalle ilta toisensa jälkeen: taiteen jalo päämäärä on sivistää kansaa ja palvella vallankumousta. Samalla on oltava varuillaan, ettei tule väärässä seurassa sanoneeksi jotain hallinnon kannalta epäedullista. Vääristä sanoista saattaa seurata vieminen pois, katoaminen. Niinpä on parempi olla hiljaa.
Hänen nuoruudessaan salaisuudet olivat olleet vaarallisia, ja ne ani harvat salaisuudet joita hänellä oli ollut - no, hän katsoi parhaaksi olla ajattelematta niitä edes nyt. Vielä kotimaasta lähdettyäänkin Nina oli säilyttänyt vanhat tapansa (vaikenemisen ja itsesuojelun).
Vuonna 1952 Nina Revskaja, joka on lehdistössä nimitetty Bolšoin perhoseksi, pakenee kotimaastaan. Pariisin ja Lontoon kautta ballerina päätyy lopulta Yhdysvaltoihin Bostonin baletin johtajaksi. Uusi kotimaa ja uusi kieli tuovat kuitenkin pysyvän erillisyyden tunteen:
Tama oli venäläinen, ainoa ystävä, jonka kanssa Nina voi puhua luontevasti ja vaivattomasti hakematta oikeaa ilmaisua, ilman kiusallista retorista etäisyyttä.
Kirjaa lukiessa tuli hakematta mieleen viime vuoden Finlandia-voittaja, Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme. Molemmissa romaaneissa eletään Neuvostoliitossa, jossa kansalaisia valvotaan tiukasti. Molemmissa on myös taide laajasti esillä; kummassakin kirjassa runous on merkittävää. Pelon teoksessa Stalinin ajan kauheuksia tuodaan esille Kalotayn romaania suorasukaisemmin, joten kotimainen kirja on vaikuttavampi kuin Kalotayn romaani. Bolšoin perhonen on kuitenkin viehättävä lukuromaani, joka jättää lukijan pääteltäväksi asioita ja kertoo tarinan, joka voisi olla totta. Kirjailija on tehnyt teosta varten laajaa taustatyötä, mikä näkyy kertomuksen vakuuttavuutena. Erityisen mielenkiintoisina pidin niitä kohtia, joissa palattiin Ninan menneisyyden Neuvostoliittoon, mutta muuta kuvausta olisi voinut hieman karsia: ainakin Drew Brooksin taustan nostaminen esille tuntui varsinkin lopussa tarpeettomalta.

Bolšoin perhosen lentoa ovat tarkastelleet myös Anneli, Katja, Susa, Heli, Maria, Chérie, Jaana, Norkku, Anna, Leena, Sonja, Jenni ja moni muu.

Tällä romaanilla avaan omalta osaltani Lukuiloa Perhoslaaksossa -haasteen. Nyt voin määritellä itseni kaaliperhoseksi.

Kommentit

  1. Hei kaaliperhonen. Olen lukenut kirjan, mutta tämä oli kirja, jonka voi lukea uudestaan :)

    VastaaPoista
  2. Enpä olisi ilman haastettaisiin tullut varmastikaan tähän kirjaan tarttuneeksi. Kiitos siis hyvästä vinkistä! :)

    VastaaPoista
  3. Jonna, minustakin tästä voidaan ajatua Pelon loistavaan romaain, mutta Pelo on vahvempi. Siltikin tästä tuli minulle ihan sielukirja. Annoin omani pois arvonnassa ja tuli tosi huono olo. Oli pakko tilata kirja itselle mahdollisimman pian. Luen tämän aina vain uudestaan ja uudestaan. Upeaa, että pidit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Pelo on vahvempi, mutta tämäkin omalla tavallaan vaikuttava.

      Poista
  4. Blogissani on sinulle haaste: http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/01/haastevastauksia.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos haasteesta! Yritänpä vastailla kysymyksiisi lähipäivinä. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...