"Sinä olet kuvan keskellä. Näyttää kuin sinut olisi maalattu eri paletilla. Hiuksissasi on säikeitä tulen punasta, mekossasi raitoja taivaan hopeasta. Nouset esiin muun maalauksen monotonisesta synkkyydestä."
Vaikka Susan Sellersin romaani Vanessa & Virginia on fiktiivinen, pohjautuu se kahden todellisen taiteilijan elämään. Kirjassa kuvataiteilija Vanessa Bell kirjoittaa sisarelleen Virginia Woolfille ikään kuin pitkän kirjeen. Romaani muodostuu tajunnanvirtamaisista tuokiokuvista ja muistoista, ja tyyli tuo väkisinkin mieleen kirjeen saajan, Virginia Woolfin.
Kirjasta käy ilmi se, kuinka paljon sisaret peilaavat itseään toistensa kautta ja kuinka he vaikuttavat toisiinsa. Vaikka he ovat toistensa kilpailijoita ja vaikka Vanessa tuntee jatkuvasti jäävänsä pikkusiskonsa varjoon, ovat he usein myös toistensa tuki ja turva. Tämä tasapainottelu sekä ottaa että antaa.
Susan Sellersin romaani vie mukanaan niin, että kirja oli pakko ahmia melkein yhdeltä istumalta. Teos on vaikuttava ja uskoakseni antoisa sisarsuhteen kuvaajana, vaikka taiteilijat eivät olisikaan tuttuja. Woolfini olen kyllä lukenut, mutta Vanessa Bell oli minulle entuudestaan tuntematon.
Vanessa & Virginia -romaania on luettu paljon. Kirjasta on kirjoitettu ainakin Leenan blogissa, Sabinan knallissa, Täällä toisen tähden alla, Sinisen linnan kirjastossa ja Sallan lukupäiväkirjassa.
 |
| Susan Sellers: Vanessa & Virginia (Into 2013) Suomentanut Soili Takkala 244 sivua |
Vaikka Susan Sellersin romaani Vanessa & Virginia on fiktiivinen, pohjautuu se kahden todellisen taiteilijan elämään. Kirjassa kuvataiteilija Vanessa Bell kirjoittaa sisarelleen Virginia Woolfille ikään kuin pitkän kirjeen. Romaani muodostuu tajunnanvirtamaisista tuokiokuvista ja muistoista, ja tyyli tuo väkisinkin mieleen kirjeen saajan, Virginia Woolfin.
Kirjasta käy ilmi se, kuinka paljon sisaret peilaavat itseään toistensa kautta ja kuinka he vaikuttavat toisiinsa. Vaikka he ovat toistensa kilpailijoita ja vaikka Vanessa tuntee jatkuvasti jäävänsä pikkusiskonsa varjoon, ovat he usein myös toistensa tuki ja turva. Tämä tasapainottelu sekä ottaa että antaa.
Lepyttelimme toinen toistamme liioittelemalla eroavaisuuksiamme, luopumalla kaikista vaatimuksista toisen alueelle. Minä, aina vähemmän taitavana kielellisesti kuin sinä, luovutin sanat sinulle kokonaan. Itselleni otin maalauksen.Molemmille naisille taiteellisuus on sekä lahja että taakka. Kumpikin kokee epävarmuutta ja pelkoa, sisar nähdään eri taiteenlajista huolimatta kilpailijana:
Minulla on äkillinen, tuskallinen mielikuva sinusta menestyvänä kirjailijana, kysyttynä ja juhlittuna, samalla kun omat maalaukseni jäävät huomiotta. Tunnen itseni poissuljetuksi ja toissijaiseksi.Taide on kuitenkin Vanessalle myös pakotie, mahdollisuus siirtyä toiseen maailmaan:
Upottaudun kuvani arvoitukseen. Tartun tilaan ja muotoon, valoon ja varjoon, ääriviivoihin ja pintaan. Samalla unohdan sinun tuskasi, isän surkeuden ja Stellan huolet.Romaani on melankolisen kaunis ja ehyt katkelmallisuudestaan huolimatta. Vanessan ja Virginian kilpailuasetelman takaa on luettavissa vahvaa rakkautta, vaikka Vanessa sanookin miettivänsä, rakastiko hänen sisarensa häntä todella. Suurten surujen keskellä sisar on aina se, joka saapuu paikalle ja on läsnä.
Susan Sellersin romaani vie mukanaan niin, että kirja oli pakko ahmia melkein yhdeltä istumalta. Teos on vaikuttava ja uskoakseni antoisa sisarsuhteen kuvaajana, vaikka taiteilijat eivät olisikaan tuttuja. Woolfini olen kyllä lukenut, mutta Vanessa Bell oli minulle entuudestaan tuntematon.
Vanessa & Virginia -romaania on luettu paljon. Kirjasta on kirjoitettu ainakin Leenan blogissa, Sabinan knallissa, Täällä toisen tähden alla, Sinisen linnan kirjastossa ja Sallan lukupäiväkirjassa.
Minustakin oli ihana tututustua Vanessaan! Ja he todellakin välittivät toisistaan lievästä sisarkateudesta huolimatta. Tämä kaikki tulee ilmi myös Nigel Nicolsonin kirjassa Virginia Woolf.
VastaaPoistaPidin tästä kirjasta niin paljon, että se on lukuvuoteni viiden parhaan kirjan joukossa. Kiva että sinäkin löysit tämän kirjan.
Tämä oli kyllä hieno tuttavuus. Kiitos tuosta vinkistä, pitääkin tutustua myös Nicolsonin kirjaan.
Poista