Meillä on kalliit aineet / niitä ei jätetä maahan. / Me valmistamme jätettä / se kannattaa kaataa mereen.
Paula Sankelon runokokoelma ylistää katoavaa jäätä ja puolustaa luontoa. Katoava jää on kaunis ja surullinen teos siitä, mitä tapahtuu juuri nyt.
Ei ole yllätys, että Sankelon esikoisrunokokoelma liikkuu ilmastonmuutoksen ympärillä, kokoelman nimestä sen voi jo päätellä. Mieluisa yllätys on, miten kauniisti ja monipuolisesti, vavahduttavasti, kokoelma sanoittaa maailmamme muuttumista: Huippuvuorillakin asunut runoilija on varmasti nähnyt ilmaston lämpenemisen seuraukset vahvemmin kuin moni muu, ja hän osaa pukea havaintonsa sanoiksi, jotka kuvaavat niin huolta kuin myös toivoa.
Piirrän huoneeni seinään kuvan voimasta: / / se on puun kuva.
Kokoelma on miellyttävän vaihteleva. Osa runoista on vain parin säkeen mittaisia, osa ulottuu sivun mittaan. Mukana on pantoum-muotoa, vapaata mittaa ja riimittelyä.
Tiira pesii siellä, missä / sinirikko kasvaa / missä sininuttu-kettu / kerää kesärasvaa
Runot ovat usein vahvan kuvallisia ja herättävät voimakkaita mielikuvia siitä, miltä maailma näyttää. Sinänsä synkkää tematiikkaa keventävät niin huumori kuin ilmavuus, ja kokoelma tarjoaakin vaikuttavan elämyksen kuulijalleen.
Helmet 2026 -lukuhaaste: 44. Kirja on ollut ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi. (Katoava jää voitti HS:n palkinnon vuonna 2024.)
Ai että, etenkin tuo ensimmäinen sitaatti runosta on surullisen kuvaava. Aika iso osa tavarasta on tosiaan jo valmistuessaan lähes jätettä. Turhaa. Mutta kun on turhuuden markkinat rakennettu, ei voi oikein enää perääntyä...
VastaaPoistaTäytyypä laitella kirja muistiin!
Jollen muuten, niin tämän voisi lukea helmet lukuhaasteeseen. Kiitos vinkistä
VastaaPoistaOnpa kiva, kun toit runoutta esiin, sitä toivoisin kovasti lisää blogeihin ja muualle kirjasomeen. Tätä en ole lukenut, mutta aihe on tietysti tärkeä ja ajankohtainen. Kaunis kirja, ihan jo esineenäkin tämä.
VastaaPoista