Yhtäkään vekkiä ei saa jäädä. Käsi tärisee vähän raudan painosta, patalappu yrittää lipsahtaa välistä, ja lasken raudan hetkeksi hellalle. Kun oikein höristän, kuulen miten tohtori liikkuu salin puolella. Tuo on keinutuolin ääni, tuo yskäisy. Pelkään ja toivon, että hän tulisi tähän, hakisi jotakin ja näkisi miten näppärästi saan hihatkin silitettyä, kehuisi sitä miten hyvin olen selviytynyt enkä ole rikkonut mitään vielä kertaakaan, mutta ei hän koskaan tule. Kello lyö puoli seitsemän lyönnin. Vien silitetyt takit vastaanottohuoneeseen ja nenäliinan kellariin pukuhuoneen pöydälle. Ihan viimeiseksi lakaisen kellarin portaat, niissä rahisee hiekanmuruja.
Amilda – Milda – on matkalla Helsinkiin etsiäkseen elannon mahdollisuuksia, ja juuri ennen perille saapumistaan hän yllättyy. Junassa onkin myös pikkusisko Ellida, Lelu, joka suuntaan sojottavana ja tuhruissaan. Sitä Milda ei ole osannut odottaa, mutta ei auta, sisko on nyt siinä ja hänen kanssaan on suunnattava isoon kaupunkiin. Veljen on määrä tulla vastaan ja auttaa sisko uuden elämän alkuun. Palveluspaikkakin on jo tiedossa.
Ajat vain ovat kovat, eletäänhän 1910-luvun puoliväliä. Tytöt ovat jättäneet taakseen tukalat olot, mutta suurta parannusta oloihin ei kannata odotella. Elintaso on hyvä vain harvalla, eikä työläisillä juuri ole oikeuksia. Palvelusväki on talonväen armoilla ja on sattumanvaraista, minkälaiseen taloon sattuu päätymään töihin ja kauanko paikkansa (ja palkkansa) saa pitää.
Mildaa ei voi pitää erityisen lämpimänä nuorena naisena, eikä lämpöä heru varsinkaan pikkusiskolle. Lelu on oikeastaan lapsi vielä, hän katselee maailmaa lapsen silmin ja kuljettaa mukanaan, turvanaankin, mielikuvitukseensa rakentamaansa pikkuharakkaa. Mukana kulkee myös armoton päänsärky, joka lamauttaa ja estää piian tehtävien tekemisen. Harva ymmärtää kipua, eikä Lelu juuri saa ymmärrystä osakseen.
Tytöt päätyvät lopulta saman työnantajan palvelukseen, ja molemmat joutuvat tiukkaotteisen taloudenhoitaja Hennyn arvosteltavaksi. Lelulta Henny saa aivan syystä lisänimen Pahaneiti, mutta onneksi romaanin maailmasta löytyy myös ihmisiä, joilta voi saada edes jonkinlaista myötätuntoa.
Harakanmuna avaa Palvelijattaret-sarjan, ja se kuvaa piikojen elämää yksityiskohtaisesti ja tarkasti. Voi vain arvailla, miten paljon taustatyötä kirjailija on tehnyt luodessaan todentuntuista maailmaa, johon kytkeytyy yhteiskunnallisen ilmapiirin kiristyminen.
Tässä historiallisessa romaanissa ei ajauduta romantisoimaan menneitä aikoja, mikä on hyvä. Erityisesti Lelun puolesta tulee toivottua parempaa, ja siten romaani pitääkin lukijan hyvin otteessaan. Olisin kuitenkin kaivannut kokonaisuuteen hieman enemmän valoa synkkyyden keskelle – vika ei ole kirjassa vaan ennemminkin maailman tilasta ahdistuneessa lukijassa.
Helmet 2026 -lukuhaaste: 45. Kirjassa on kiusaamista.
Pidin tästä kirjasta valtavan paljon
VastaaPoistaValo synkkyyden keskellä ei olisi pahitteeksi tällekään lukijalle. Mutta tämä on kiinnostava, lukulistalla ilman muuta ja jo pinossa odottelemassa.
VastaaPoista