Kuvittelen katselevani mökkiä ylhäältä päin kuin istuisin rantakoivun latvassa tarkastelemassa alapuolella levittäytyvää pihaa. Talo on varjossa aamun ensi tuntien aikana, siellä se on nytkin vaitonaisena järvelle viettävällä rinteellä. Näen yhtäkkiä yksityiskohtia, joita en ole ajatellut lapsuuden jälkeen: vinon antennin, joka on kiinni savupiipussa, pyykkinarun jolle isä on ripustanut vaatteet värien mukaiseen järjestykseen, ja hilseilleen ja haalistuneen punamullan talon eteläseinässä. Aurinko nousee hitaasti, ja kun se yltää katon tasalle, tiilet hehkuvat kuin vanhat kultaharkot. Nurmella on kastetta. Järvi kimaltaa, on aivan tyyntä.
Vidar työskentelee opettajana, kunnes ei enää työskentelekään: dramaattinen välikohtaus koululla ajaa miehen pois töistä kotiin odottamaan, että välikohtaus saadaan ratkottua. Vidar ei ymmärrä, mitä tapahtui, ennen kaikkea ei sitä, mikä sai hänet pois tolaltaan ja kyyneliin koulussa, oppilaiden ympäröimänä.
Sitten tapahtuu jotain kummallista: Vidar soittaa huvikseen lapsuutensa aikaiselle kesämökille, jota ei enää ole olemassa. Puheluun vastataan yllättäen, ja Vidar kuulee aikoja sitten kuolleen isänsä äänen.
Vähitellen selviää, että riippumatta kellonajasta ja päivästä, kun Vidar valitsee kesämökin puhelinnumeron, on mökillä menossa aina sama päivä; 17.6.1986. Kellonaika sentään vaihtuu, ja vähitellen Vidar alkaa hahmotella, mitä tarkalleen tapahtui tuona kesäkuisena päivänä, kun hän oli pieni poika ja heräsi aamulla ennen muita, asettui pöydän ääreen piirtämään sarjakuvia.
Vähä vähältä selviää sekin, että lapsuuden kultainen kesäpäivä ei ole vain idylliä. Siihen sisältyy monenmoisia sattumuksia ja viimein myös jotain sellaista, minkä Vidar on vuosikymmenten ajan unohtanut. Hänen on kuitenkin pakko saada tietää, mitä tuona päivänä tapahtui.
Samaan aikaan nykyajassa on meneillään Vidarin työn ja uran kannalta tärkeä selvitystyö, jonka tavoitteena on päästä perille siitä, mitä välikohtauksessa koululla tapahtui. Vahingoittiko hän oppilasta, kuten väitetään? Mitä sellaista oppilas sanoi, että Vidar meni pois tolaltaan?
Menneen ja nykyisen välillä on yhteys, ja 17. kesäkuuta avaa raastavalla tavalla sitä, miten pitkät varjot lapsuuden ikävillä kokemuksilla voi olla ja miten ihminen – olipa hän sitten lapsi tai aikuinen – kaipaa rakastetuksi ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta. Lapsuuden kaunis kesä saa tummat reunat tavalla, joka koskettaa syvästi ja saa omaperäisen, todellisuuden rajoja koettelevan kertomuksen jäämään mieleen.
Helmet 2026 -lukuhaaste: 38. Kirjassa keräillään jotain.
Pidin tästä kirjasta todella paljon, Schulmanin tyyli kirjoittaa on todella vangitseva.
VastaaPoista