Myrsky huuhtoo rantaan ajopuuryteikköön takertuneen naisen. Hänet äkkää hylkeiden joukossa viihtyvä tyttö, joka puikkelehtii pulleiden, nukkuvien eläinten lomitse kohti hyrskyvää rantaviivaa. Kovakouraiset aallot kantavat möykkyä lähemmäksi nousuveden myötä. Kuunvalossa himertää jotain maidonvalkoista. Olkapää, tyttö arvelee. Ja hiuksina levää. Puunpalan päällä hento käsivarsi.
Charlotte McConaghy teki minuun valtavan vaikutuksen romaanillaan Viimeinen muuttolintu, ja sittemmin Täällä oli susia valikoitui empimättä lukulistalleni. Samoin kävi tämän viimeisimmän suomennoksen kanssa.
Kesyttämätön pimeä vie pienelle saarelle keskelle ei mitään. Lähellä Etelämannerta olosuhteet ovat karut eikä yhteyksiä muualle oikein ole. Saarella asuu Dominic Salt perheineen. Leski-isä huolehtii kolmesta lapsestaan parhaansa mukaan, mutta jokin on pielessä. Sen aistii pian nainen, joka ajelehtii haaksirikon myötä saaren rantaan ja pelastuu löytäjiensä ansiosta. Rowan etsii miestään ja aavistaa, että Dominic Saltin perhe tietää jotain tärkeää. Kaikki neljä pysyvät kuitenkin vaitonaisina.
Vähitellen Rowan tutustuu vaitonaiseen ja etäällä pysyttelevään perheeseen. Tutustuminen vie aikaa eikä se ole ristiriidatonta: jokin Dominicissa sekä kiehtoo että pelottaa yhtä aikaa. Rowan haluaisi tietää, miksi perheen tytär Fen majailee rannassa ja mitä lasten äidille on tapahtunut. Ennen kaikkea hän haluaisi tietää, miksi hänen miehensä olisi lähtenyt saarelta ilman passiaan. Kysymyksiin ei ole kuitenkaan helppoa löytää vastauksia.
Samalla ympärillä tuntuu elävän omaa elämäänsä Shearwaterin saari, joka on sekä uhkaava että täynnä elämää. Se on eläimistöineen meren armoilla eikä varmuutta sen selviytymisestä ole. Ilmastonmuutos uhkaa pientä kuvitteellista saarta samalla tavoin kuin se uhkaa todellisiakin paikkoja.
Kesyttämätön pimeä ei varmastikaan ole pettymys lukijoille, jotka ovat pitäneet McConaghyn aiemmista romaaneista. Romaani on tunnelmaltaan vahva ja erityisesti loppupuolella, kun muutokset konkretisoituvat, on tunnevaikutus voimallinen. Jäin silti kaipaamaan henkilöhahmoihin jotain lisää. Varsinkaan aikuisista ja heidän mielenliikkeistään en oikein saanut otetta, eikä kaikkia tapahtumia kenties tullut oikein perusteltua niin, että olisin vakuuttunut. Luontokuvaus kuitenkin vakuutti kaikessa voimallisuudessaan.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.