Siirry pääsisältöön

Tiina Tuppurainen: Jossain on aina San Francisco

Dolores Parkissa istuskelun jälleen kävelin Airan kanssa takaisin Harvey Milk Plazalle, varmistin vielä kerran, että hän osaisi siitä kämpille, laskeuduin portaat alas suuren sateenkaarilipun kohdalta ja matkustin Montgomery Stationille. Sitten kävelin Market Streetiä eteenpäin, kiertelin Westfieldin ostoskeskuksessa, joka on kaikesta päätellen sulkeutumassa, kuten monet keskustan merkkiliikkeistä, katselin ostoskärryjään työntäviä kodittomia, joita oli keskustassa vielä enemmän kuin Castron kulmilla ja mietin, miten yhteiskunta, joka näyttää pinnalta niin kehittyneeltä, voikin olla pohjimmiltaan täysi kehitysmaa.

Tiina Tuppurainen: Jossain on aina San Francisco
Avain 2025
310 sivua

Nykyajassa Emmi matkustaa tätinsä Airan kanssa San Franciscoon. Aira on jäänyt hiljattain puolisonsa hylkäämäksi ja on allapäin – ensialkuun on epävarmaa, lähteekö Emmin täti lainkaan matkaan kauas valtameren taakse, vaikka on pitkään reissusta haaveillut.

1980-luvulla Tony elää riemukasta vapauden aikaa San Franciscossa. Elämä yhdessä ystävän Darrylin kanssa on juhlantäyteistä ja riemukasta, kunnes uutislööpit alkavat puhua homosyövästä ja ilon ylle leviää synkkä varjo. Vapaus saa tummat reunat, kun homojen joukossa oikeastaan kuka tahansa voi olla sairas ja HI-virus alkaa näyttää tuhovoimaansa. 

Eri aikatasojen vuorottelu tuo näkyviin sitä, minkälaisessa maailmassa hahmot omana aikanaan elävät ja miten kymmenten vuosien ero ei lopulta ole mitenkään valtava. Jos jossain asiassa on menty eteenpäin, on jossakin otettu askelia taaksepäin. 

Romaanissa rakennetaan vaikuttavaa kuvaa esimerkiksi siitä, miten hitaasti aidsiin sairastuneet alkoivat saada säällistä hoitoa ja miten sairastuneita kohdeltiin. Emmin ajassa sitä päätyy miettimään, että emme ole tainneet kovin pitkälle päästä. Edelleenkin on vaikea kaikkia hyväksyä, ja aktivismia tarvitaan yhä.

Kahden aikatason kertomuksen äärellä usein käy niin, että aikatasoista toinen kiinnostaa toista enemmän. Niin kävi nytkin. Vaikka 1980-luvun ajankuva on sekä kiinnostava että informatiivinen, siinä läsnäoleva melankolia ehkä sai minut haluamaan hiukkasen etäälle. Emmin ja Airan osuudessa on vahvemmin mukana toivoa, ja jostain syystä se puhutteli minua nyt enemmän. Emmille ja Airalle yhteinen matka on silmiä avaava ja ehkä jopa käänteentekevä, ja se saakin toivomaan, että itse kukin voisi löytää oman san francisconsa.

Äkkiä omat pohdintani elämän merkityksettömyydestä alkavat tuntua täysin mitättömiltä, suhteettomilta. Minulla on pitkäveteinen työ, mutta mitä siitä? Kukaan ystävistäni ei ole kuolemanvaarassa. Tunnen itseni lapselliseksi ja itsekeskeiseksi. Minulla ei ole mitään hätää. Tietoisuus laskeutuu tajuntaani terävänä.


Kommentit

  1. Minä olen niin vanha, että muistan hyvin, kun kuulin AIDSista ensimmäisen kerran kesällä 1983. Sitä käsiteltiin mediassa ja kaikki ensimmäiset julkisuudessa esitellyt sairastuneet olivat homoja. Sen jälkeen on tullut monia kirjoja ja elokuvia, joissa alkuvaiheita on kerrattu. Suhtautuminen tänään on kovin erilainen, kun virus ei enää merkitse kuolemaaa.
    Uskon, että kuvaamasi kirja olisi kiinnostava, jos olisin käynyt San Fransiscossa. Nyt voi olla, että se 1980-kuvaus kiinnostaisi minua enemmän.

    VastaaPoista
  2. Kiinnostavaa! Tämä on minullakin pinossa odottamassa. Mietin, että tietääköhän nuorempi sukupolvi, millainen leima HI-tartunta oli 80-luvulla ja vielä 90-luvun alussakin. Siinä leijui sellainen epämääräinen ruton uhka ja jokin häpeällisyyden tunne, että sen ymmärsi jopa pikkulapsi, kuten minä. Myöhemmin, 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussahan tätä traumaa taiteessa jonkin verran purettiin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...