Siirry pääsisältöön

Petra Rautiainen: Puuntappajat

Olin palannut sisään sairaalaan ja tarkkailin odotusaulan potilaiden vointia. Jos joku vaikutti todella huonovointiselta, mittasin sykkeen ja tunnustelin kuumetta. Aulassa vellovista keskustelun pätkistä sain koottua jonkinlaisen kokonaiskäsityksen siitä, mitä lähistöllä oli tapahtunut. Kinnilän kylässä punikit olivat olleet jumissa pitkiä aikoja eivätkä tienneet ulkomaailmasta yhtään mitään. Joku rohkea postipoika oli halunnut auttaa ja oli käynyt hakemassa ja viemässä sanomalehtiä ylittäen taistelurintaman mennen tullen, eikä kukaan ollut ampunut häntä. Ei kukaan. Se tarina ilahdutti sairaalani vastaanottoaulassa, potilaat taputtivat ja naureskelivat. Kyllä tämä vielä tästä, he sanoivat ja nyökyttelivät. Ei tämä olekaan niin paha.

Petra Rautiainen: Puuntappajat
Otava 2025
kansi Tuomo Parikka
217 sivua

Kevättalvi 1918 on kaoottinen. Nuori Suomi elää keskellä sekasortoa, kahtiajakautuneisuuden aikaa, ja eräässä saaressa keskellä Saimaata sijaitseva sairaala on otettu Punaisen Ristin käyttöön. Sinne kannetaan taisteluissa haavoittuneita, ja kirurgi Ulpu tekee kaikkensa niin taisteluissa rikkoutuneiden kuin sairaalassa synnyttävien eteen. Työparikseen hän saa susinartun, joka on ollut punavankina.

Ulpu ei tee eroa sen suhteen, paikkaako hän sairaalassaan punaisia vai valkoisia. Mutta kyllä hän erot merkille panee, ja näkemyksiäkin hänellä on.

Pääsiäisenä 1934 eletään jonkinlaista suvantoaikaa, ja silloin on tilaa katsella taaksepäin. Etsivä työskentelee pääkaupungissa Etsivän Keskusrikospoliisin leivissä ja kiinnittää huomionsa aikaan kuusitoista vuotta aiemmin. Raaka viha läpäisi koko maan tuolloin, ja sairaalasaarella tapahtui jotain outoa. Mitä, sen virkamies haluaa selvittää, häntä ajaa suorastaan kuumeinen tahto tietää, mistä oli kysymys. 

Olen elänyt vuosikausia toivoen, että jossain vaiheessa jotain tapahtuisi, minä ottaisin ratkaisevan ensiaskeleen: jokin asia murtautuisi muistojeni läpi ja löytäisin sopivat palaset. Mutta niin ei ole tapahtunut. On vain joitakin yksittäisiä asioita, jotka herättävät minussa ärsyttävää epämääräistä kutinaa tai hengenahdistusta. Yhdistäviä tekijöitä ei ole. Joskus se on saniaisen tuoksu. Joskus tietty äänenpaino sanassa. Aseen ääni kun se ladataan. Sytyttimen kilahdus. Tulen ratina takassa ja kattoparrujen narahdus, kun lämpö muuttaa puun muotoa. Toisinaan taas ne eivät aiheuta mitään. Eivät yhtään mitään.

Kahdessa lyhyehkössä ajanjaksossa kulkeva tarina, kaksi kertojaa, kaksi näkemystä. Puuntappajat rakentaa moniulotteisen kuvan erään saaren tapahtumista tapahtumien hetkellä ja vuosia myöhemmin. Minkälaiseen valoon kaikki koettu asettuu, kun vuosia on kulunut ja koko yhteiskunta on muuttunut kovin toisenlaiseksi? Voiko jotain olennaista selvitä vielä, kun aikaa on kulunut lähes kahden vuosikymmenen verran?

Petra Rautiaisen kolmas romaani on vahva tutkielma siitä, mitä naisille tapahtuu sodassa. Sillä vaikka romaanissa on myös miehiä, ovat keskiössä naiset. He, jotka synnyttävät, jotka auttavat synnytyksissä, jotka hoivaavat, jotka yrittävät estää järjettömyyksiä, jotka tutkivat maailmaa. Tapahtumien sanoittaminen on sekä raastavaa että kaunista, ja tapahtumien taustalla häilyvät aatevirtaukset hahmottuvat tarinan näyttämöltä hienosti, jopa kylmäävästi.

Tunnustan kuitenkin, että minulta vei jonkin aikaa päästä kertomuksen imuun kiinni. Jollain tapaa juoni tuntui hieman rikkonaiselta – toki syynä voi olla sekin, että oma vireystilani ei ollut parhaimmillaan marraskuun pimeydessä. Kuitenkin kannustan jatkamaan lukemista, vaikka alkuun tuntuisi vaikealta päästä kärryille. Romaani palkitsee lukijansa, ja lopulta se jää niin vahvasti mieleen, että sitä tulee selailtua vielä useita kertoja myöhemminkin. Jollei kirjaston eräpäivä painaisi päälle, tulisi kirja varmaan luettua saman tien uudelleen.

Kommentit

  1. Petra Rautiaisen kirjat ovat upeita ja sisältävät yhteiskunnallisesti hiljaiseksi vaiettuja asioita. Ensimmäisen kirjan keskitysleiri Suomessa, toisen kirjan ympäristötuhot ja saamelaisten pakkomuuttaminen kantaväestöön sekä tämän kolmannen kirjan poliittinen ohjaus terroritekoihin ovat historian järkyttävää menneisyyttä, mutta niillä on totuuspohjansa.

    VastaaPoista
  2. Tämä oli aivan huikea lukukokemus. Olen samaan mieltä siitä, että hetken kestää päästä mukaan, mutta kun pääsee, niin sitten on sisällä niin, että melkein sattuu.

    VastaaPoista
  3. Vaikuttaa kiinnostavalta, vaikken yleensä lämpene sotateemoille ja tässäkin tuntuu olevan jotain raskasta. Mutta asetelma ja näkökulmat vaikuttavat kuitenkin sen verran erilaisilta, että voisin harkita lukemista. Lopun palkitsevuus myös uteloittaa.

    VastaaPoista
  4. Petra Rautiainen on niitä kirjailijoita, joita minun pitäisi ehdottomasti lukea, koska hän kirjoittaa sellaisista teemoista, jotka minua kiinnostavat. Mutta en sitten syystä tai toisesta kuitenkaan ole lukenut häneltä mitään. Tässäkin aihe on kiinnostava, toisaalta tuntuu, että myös aika kaluttu. Tärkeä teema ja aina valitettavan ajankohtainen toki.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...