Samalla tavalla minä voin ottaa materiaalia menneestä, yhdistää ne uudeksi, valehdella, taivuttaa aikaa. Minä voin ja minun täytyy tehdä, mitä tarina vaatii. Kirjan sivuille minä voin rakentaa ystävän, jolla on norsun kokoinen, kasvohierontalaitteen syönyt koira. Ystävän, joka aloitti taas laihdutuskuurin ja kertoi minulle siitä niin kuin hän aina kertoo: "Et arvaa, mutta mähän aloitin taas laihdutuskuurin." Voin rakentaa ystävän, joka uskoo Jumalaan niin paljon, että uskaltaa polttaa säännöllisesti tupakkaa ja jonka äidin muistisairautta ei ole voitu diagnosoida, koska hänen äitinsä ei muista mennä muistitestiin, mikä on traagista ja hauskaa.
On tytär, joka saa syntyessään kuusi pistettä ja jonka isä säikähtää vastasyntyneen pään muotoa.
On kuuma kesä kaalisopanhajuisessa kaupungissa ja pian syntyvä pikkuveli, joka ehkä otettiin pöydän alta.
On tyttärellä tytär, joka ojentaa äidilleen kuoressa ultraäänikuvan ja tekee vanhemmistaan isovanhempia ja muuttaa kaiken muunkin.
Juuri tuo on tyttärissä niin saatanallista. Ne tuntevat minut.
On kirjoittamisen pakko ja pelko ettei osaa ja on mahdotonta kirjoittamalla tavoittaa täydellisesti sitä, mitä kuvaa.
On paljon kaikkea muutakin, niin kuin vaikkapa isoäidin kauppa ja isän Ford Transit ja vaskitsa, yliminä, häpeä ja pelko.
Ja on Perätilassa-romaani, sopivasti rouhea ja odotukset täyttäen humoristinen teos, joka kokoaa yhteen monenlaisia muistoja, nykyhetken kuvauksia ja humahduksia tulevaisuuteen. Se on teos, joka saa miettimään omaa lapsuutta ja nykyisyyttä, ja välillä se saa myös tyrskähtelemään tavallaan katsoa ja tulkita maailmaa. Jotain lämmintä ja viehättävää on siinä, miten suku ja muistot kulkevat elämässä mukana ja miten elämä on täyttä ja hyvää, vaikkei sitä olekaan kiillotettu ja hiottu huippuunsa.
Kirsin Book Clubin postauksessa lisää kirjasta ja upeasta kansikuvasta. Myös Kirjaluotsi piti Pohjalaisen romaanista.
Helmet 2025 -lukuhaaste: 29. Kirjailijan viimeisin teos.
Kirjoitatpa tästä hienosti ja kutkuttavan arvoituksellisesti! Vaikuttaa kiinnostavalta teokselta.
VastaaPoistaMeillä oli Pohjalaisen Valuvika aikoinaan lukupiirikirjana. Valuvian tapahtumat sijoittuivat Pohjois-Karjalaan ja ehkä siksikin kirja tuntui läheiseltä. Myös lukupiiriläiset tykkäsivät siitä. Siksi tämä uutuus kiinnostaa. Aihe tuntuu kiinnostavalta.
VastaaPoistaKiitos, että linkitit minunkin arvioni. Olen kanssasi samaa mieltä, että Perätilassa vie kummallisesti tutkimusmatkalle myös omaan menneisyyteen. Minusta Soili Pohjalainen on kirjoittanut kerrassaan upean romaanin, jonka kielellinen iloittelu on vielä kirsikka kakun päälle. Suosittelen tätä ihan kaikille!
VastaaPoista