Siri pani jalkaa toisen eteen metsäharjun lakea seurailevalla seremoniapolulla, joka oli yli tuhat vuotta vanha. Puut huojuivat ja latvat taipuivat uhkaavasti tuulenpuuskissa, mutta hän kulki katse painuksissa ja tuijotti reitillään olevia mättäitä, juuria ja kiviä. Järjetön itsesääli ja asioiden vatvominen oli taas alkanut. Kaikki johtui yhdestä puhelinkeskustelusta, joka oli käyty yli puoli vuotta sitten. Sananvaihto oli pesiytynyt takaraivoon kirveltäväksi kipupisteeksi. Hän oli suunnitellut tarkasti etukäteen, millaisin sanankääntein kertoisi Dramatenin johtajalle Egil Borgille päätöksensä pääosasta, jota hänelle oli tarjottu eräästä näytelmästä.
Carin Hjulström: Vain pisara verta
Tammi 2024
alkuteos Knappt en droppe blod
suomentanut Nina Mäki-Kihniä
kansi Anna Henriksson
äänikirjan lukija Kirsti Valve
kesto 11 t 52 min
Tykästyin Taimitarhamurjat-sarjan avausosaan siinä määrin paljon, että klikkasin hetimiten kuunteluun sarjan toisen osan. Vain pisara verta jatkaa siitä, mihin Pieni murha vain jäi, mutta mielestäni tämän kakkososan voi lukea myös vaikka ensimmäinen osa ei olisikaan tuttu.
Siri Ehrensvärd on jättänyt teatterimaailman taakseen, mutta se kutsuu häntä silti. Entinen salarakas, teatterinjohtaja Egil Borg, esittää kutsun, josta on vaikea kieltäytyä. Mutta onko paluu teatterin pariin mahdollinen vai onko se jo kokonaan mennyttä?
Siri, hänen veljenpoikansa Anton ja muut kyläläiset saavat kuitenkin pian muuta ajateltavaa, kun hautausmaalta löytyy ruumis. Vanha asianajaja Isak Beyer on ollut jälleen kerran vierailemassa vaimonsa haudalla, mutta tällä kertaa hän on kohdannut hautausmaakäynnillä maanpäällisen matkansa päätepisteen. Taas paikallispoliisi saa murhajutun selvitettäväkseen, eivätkä Siri ja Anton jää tälläkään kertaa ulkopuolisiksi.
Viihdyttävä ja sopivan leppoisa on tämä Taimitarhamurhien toinenkin osa avauksen tavoin. Nytkään fokus ei ole jatkuvasti rikoksen selvittelyssä, vaan huomio kiinnittyy monenlaisiin ihmissuhteisiin ja kylän menoon. Idyllisen maalaiskylän hahmot tulevat esille sopivan erilaisina, erityisesti joukosta erottuvat kyläpoliisin edustaja Olle ja paikallisen aatelissuvun hahmot. Toki on makuasia, vievätkö sivujuonteet hieman liikaakin tilaa murhan selvittelyltä, mutta joka tapauksessa leppoisaa dekkaria etsivälle Vain pisata verta lienee vallan mainio valinta.
Helmet 2025 -lukuhaaste: 39. Kirjassa etsitään ratkaisua arvoitukseen.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.