Siirry pääsisältöön

Leena Paasio: Meren koskettamat

Nouseva aurinko alkoi hiljalleen polttaa merenpinnalla leijuvaa usvaa tieltään. Ruohonkorsissa kimalteleva kaste tuntui päkiöissä viiltävän kylmältä, mutta en viitsinyt hakea kenkiä, sillä rakastin maan tuntua paljaiden jalkojen alla. Kello ei ollut seitsemääkään sunnuntaiaamuna, ja mummi ja vaari nukkuivat vielä. Olin noussut jo kuudelta kurjan yön jälkeen ja onnistunut hiipimään ulos herättämättä kumpaakaan. En ollut saanut unta, sillä olin miettinyt valkoisia ruusuja. Olin listannut mielessäni kaikki ihmiset, jotka tiesivät minun käyvän äidin haudalla aina lauantaisin: mummi ja vaari, Valon perhe ja muut kyläläiset.

Leena Paasio: Meren koskettamat
WSOY 2024
kansi Riikka Turkulainen
302 sivua

Louna on jäänyt lapsena orvoksi, sillä Milla-äiti on menehtynyt pian tyttärensä syntymän jälkeen. Isä ei ole kuvioissa ollutkaan, ja Louna on päätynyt kasvamaan adoptiovanhempiensa huostassa Utön saarella. Häntä kuitenkin vaivaa oma tausta, ja asia alkaa pohdituttaa entistä enemmän, kun äidin haudalle ilmestyy yllättäen kukkia. Kuka ne on tuonut? Onko saarella käynyt joku, joka tunsi äidin?

Lukijalle selviää, että Millan tausta on ollut traumaattinen. Jo alkukohtaus paljastaa, että hän oli mukana Estonian traagisella viimeisellä matkalla, eikä hänen elämänsä muutoinkaan ollut kovin sadunhohtoinen. Mutta kuka oli Lounan isä? Entä miksi Lounan äidinäiti ei ole pitänyt lainkaan yhteyttä lapsenlapseensa?

Salaisuuksia selvittäessään Lounan on jatkettava elämäänsä. Utö vaihtuu pääkaupungin sykkeeseen, kun Louna päättää aloittaa lukion Helsingissä. Aivan puhtaalta pöydältä hänen ei tarvitse aloittaa, sillä hän on ehtinyt kesällä Utössä tutustua ikäisiinsä nuoriin. Erityisesti hänen mielessään pyörii eräs Hannes, joka kuitenkin tuntuu saavuttamattomalta. Toisaalta kotisaarella on rakas ystävä, erityinen Valo, jonka jättäminen ei ole aivan helppoa.

Meren koskettamat on ihanan tunnelmallinen (ja merellinen) tarina Lounasta, joka on saariston tyttö jokaista soluaan myöten. Hän on elävän tuntuinen hahmo, jolle toivoo hyvää ja jonka toivoo pääsevän selville juuristaan. Muutenkin henkilögalleria on kiinnostava ja pysyy moninaisuudessaan mainiosti koossa.

Paikoin mietin, olisiko ainesten karsiminen ja ajoittain myös kerronnan yksityiskohdista nipistäminen tehnyt kokonaisuudelle hyvää. Mutta silti: Lounan tarina on erittäin toimiva ja tunteisiin vetoava. Loppua kohden jännitys tiivistyy niin, että kirjaa on vaikea laskea käsistä, ja kansien sulkeuduttua ajatukset jäävät teoksen maisemiin, erityisesti Suomenlinnaan ja Utölle.

Muualla: Kirjapöllön huhuiluja ja Lue meille äitikulta.

Kommentit

  1. Oi! Tää kuulostaa niin hyvältä kirjalta.

    VastaaPoista
  2. Vaikuttaa kiinnostavalta romaanilta, jossa useitakin mysteerisiä koukkuja tuntuu olevan. Kirjailija on minulle on ennestään täysin tuntematon ja piti ihan googlettaa. Nuortenkirjallisuus ei herätä minussa yleensä suuria intressejä, mutta tämän voisin kuvitella joskus lukevani.

    VastaaPoista
  3. Meren koskettamat oli minulle Lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaista kaikkein tuntemattomin. Postauksesi kertoo hyvin, mistä kirjassa on kysymys. Hyvältä vaikuttaa.

    VastaaPoista
  4. Tämä on ehdottomasti lukulistallani, aihe kuulostaa mielenkiintoiselta, ja olen kuullut kirjasta paljon hyvää jo ennen F-ehdokkuutta. Saaristo kiehtoo miljöönä ja teemana.

    VastaaPoista
  5. Minulla on tämä Meren koskettamat -kirja, mutta olen hieman empinyt tarttua siihen Estonia-kytkyn vuoksi. Juttusi perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että Estoniaa vain sivutaan. Onnettomuus kosketti vahvasti, sillä asuin silloin Latviassa ja kuljin lautoilla usein takaisin Suomeen. Ruotsalaisia kuoli yli 500, virolaisia 285, latvialaisia 17, suomalaisia 10. Edelleen jokaisella laivamatkalla, noin kerran kuussa, Estonia muistuu mieleen, ja pelkään vähänkään isompia aaltoja.
    Leena Paasio tuntee koulumaailman ja kuvaa sitä hyvin myös hänen aikuisten romaaneissaan. Olen kyllä ajatellut lukea tämän.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...