Että näkisin yhdellä / katseella kaiken tämän: / miten asettuvat vedet ja tunturit eri valoihin, / pojan kasvaessa, tunturioksien haaroessa / moneen suuntaan, – –
Harvakseltaan – liian harvoin – tulee tartuttua runoihin. Nyt kirjastosta käsiini löytyi Tomi Kontion runokokoelma Tunturin luokse, rakkaan, ja löytö teki minut päivien ajan tyytyväiseksi. Kokoelma muistutti siitä, miksi runoja olisi hyvä aika ajoin lukea: ne voivat pieninäkin annoksina elähdyttää, herättää tunteita ja saada irtautumaan hetkeksi arjen keskeltä.
Kaikkea edellä mainittua Tunturin luokse, rakkaan nimittäin teki. Runoihin uppoutuminen sai minut virkistymään ja muistamaan, miten kaunis voi maailma olla ja miten kauniisti ympärillä olevaa voi sanoin kuvata. Monessa kohtaa huomasin liikuttuvani samalla, kun tuntui kuin olisinkin ollut keskellä tunturimaisemaa arkisen sohvannurkan sijaan.
Tunturissa kurjenkanervat / ojentavat kaulansa, soivat niin hiljaa, / niin tiheän hiljaa.
Runokokoelmassa vaelletaan pohjoisessa – siltaa Kontion taivallusteoksiin Erämailla ja Kansallispuistojen kutsu ei tarvitse kaukaa hakea. Kun tietokirjoissa matkassa oli mukana runoilijan poika, on hän läsnä nytkin. Erämaassa kulkemisen keskellä voi äkkiä havahtua siihen, miten poika onkin kasvanut: ”Hän on jo iso poika. // Niin iso, että joutuu kumartumaan, / kun pilvet ovat alhaalla.”
Muutenkin runoissa ovat tunturimaisemien rinnalla läsnä läheiset ja pohdinta niin rakkaudesta, erosta kuin myös siitä, miten vuodet vierivät, aika kuluu. Sanoissa on surua ja kaipuuta, samaan aikaan lohtua kenties tuo maisema, kokemus luontoyhteydestä.
Ei meitä kilometreistä ja askelista, / ei edes sanoista muisteta, // vaan siitä, kuinka olemme rakastaneet / kuinka paljon olemme rakastaneet // tätä maata, ja sitä miten se ottaa vastaan / meidän askelemme, // kuin kävelisi vaaksan edellä, opastaisi, / hieman salaa, vähin, huolehtivin elein.
Muualla: Runografi.
Onpa kaunis nimi kirjalla
VastaaPoistaMulla on juuri se ongelma, että yritän ahmia koko runokirjan kerralla. Hyvä, että olet malttanut lukea tämän pätkissä.
VastaaPoistaSuhteeni runoihin on samanlainen kuin sinulla - liian harvoin tulee luetuksi. Tällä Kontion teoksella voisi korjata tilannetta. Lainauksesi ovat houkuttelevia.
VastaaPoistaOi, tämäpä ihana lukuvinkki! Toisaalla juuri kirjoitin, etten kaipaa synkkyyttä ja pimeyttä juuri nyt ollenkaan. Sitä on mielestäni ihan riittämiin tarjolla maailmassa tällä hetkellä. Siksi minua kosketti tämä: ”Runoihin uppoutuminen sai minut virkistymään ja muistamaan, miten kaunis voi maailma olla ja miten kauniisti ympärillä olevaa voi sanoin kuvata.” Kyllä, juuri näin.
VastaaPoistaOlipa kiva lukea postauksesi tästä kirjasta. Kävin viime vuoden kirjamessuilla kuuntelemassa, kun Kontio puhui tästä kirjastaan. Silloin mietin, että tämä pitää ehdottomasti lukea, mutta niin se vaan jäänyt. Ehkä tämä postauksesi oli muistutus minulle.
VastaaPoista