Pitäis keksiä joku keino kertoo Lädelle, et oon ihastunu siihen. En uskalla sanoo sille suoraan tai edes tekstarilla. Se tuntuis nololta. Mietin, et jos vihjaisin Kaitsun kautta Lädelle.
Ai että. Saija Ketolan sarjakuvateos Pari suhdetta vie varsinaiselle nostalgiamatkalle nuoruuteen ja niihin aikoihin, kun tunteet leiskuivat suuntaan jos toiseen. Se muistuttaa siitä, minkälaista on ihastua ja odottaa merkkejä mahdollisesta vastakaiusta, se muistuttaa nuoruuden hehkusta ja kaihosta.
Pari suhdetta -kokoelman Saikun tunneherääminen aiheuttaa varsin tiuhaan vaihtuvaa tunneilotulitusta. Hän nimittäin rakastuu alkuun tämän tästä, rakkauden kohteet vain vaihtuvat. Ja miten ihanaa sekin on, että saa rakastua ja kuiskuttaa kavereiden kanssa, toivoa parasta ja vain olla rakastunut.
Ja mitä sitten seuraakaan, kun kaikki ei jääkään vain perhosiin vatsanpohjassa vaan edessä on ensimmäinen oikea seurustelusuhde? Miten löytää omanlaiset tavat olla poikaystävän kanssa ja pitää samalla kiinni tärkeistä ystävistä? Miten selvitä ensimmäisistä ristiriidoista, kun seurustelu ei olekaan pelkkää vaaleanpunaista kuhertelua? Miten päästä selville vesille tunnemylläkästä, kun välillä ahdistaa niin hirveästi?
Sarjakuvateoksessa on monta pientä tarinaa, jotka yhdessä muodostavat sujuvasti etenevän kokonaisuuden. Musta-valkoinen kuvitus toimii hyvin ja kiva yksityiskohta on se, kun ruutuja halkovat ajoittain laulujen sanat – on helppoa kuvitella, miten erilaisissa hetkissä taustalla soi musiikki, joka vahvistaa hetken tunnemaailmaa.
Pari suhdetta on ihastuttavan todentuntuinen ja samalla lämmin kuvaus Saikusta, joka elää nuoruuttaan 2000-luvun alussa ja kasvaa kohti aikuisuutta keskellä monenlaisia epävarmuuksia. Seurustelusuhde aiheuttaa monenlaista pohdittavaa, mutta onneksi Saikulla on kavereita, joiden kanssa puhua. Tärkeää sarjakuvassa onkin nuoruus ja se, mistä voi saada tukea ja turvaa silloin, kun elämä tuntuu tarjoavan lähinnä kolhuja.
Kiitos oikein paljon tästä ihanasta lukuarviosta! 💖💖
VastaaPoistaMinä en ole oikein oppinut lukemaan tämän tyyppisiä sarjakuvia, mutta nuorena luin paljon Aku Ankkoja ja Tenavia, siksikin kirjan kustantamo vaikuttaa sympaattiselta. Muutamat mangat olen lukenut, mutta voi olla, että olen liian boomer näihin.
VastaaPoista